May the 4th be with you

 

Eilen oli kansainvälinen Star Wars -päivä, jota vietetään vuosittain George Lucasin luoman Tähtien Sodan kunniaksi. Päivää alettiin viettää vuonna 2011. Koska Rita A on hehkuttanut StarWarsia, päätin pistää lusikkani soppaan ja aloittaa taas vaihteeksi sagan katsomisen alusta.

(jos joku ei tiedä ??? tämä tyyppi on Yoda, suosikkini, universumin suurin jedi) 

 

 Ainahan sitä on ilo katsoa. Paljon on katsottukin. Olen jopa istunut asvaltilla Tennispalatsin vieressä jonottamassa sen aikaa, kun nuoriso kävi syömässä ja huilaamassa. Ensi-iltoja katsottiin aamuyöstä. Huomasin kyllä uusintakatseluilla, että olin ehkä ottanut pienet torkutkin jossain välissä. Myöhemmin ensi-illatkin olivat ihmisten aikaan.

 

 Vuonna 2019 oli viimeinen kerta (toistaiseksi), kun koko perhe pukeutui asiaankuuluvasti. Silloin tuli Star Wars: The Rise of Skywalker.

 

 Kaikenlaista keräilykamaa on minullekin kertynyt. Yodan lisäksi Chewbacca on suosikkini. Hän on wookie ja tuossa keskellä, popcorn kipossa, joka on ostettu 2018 julkaistun Star Wars: Solo leffan ensi-illasta. Olen jopa kutonut Chewbacca sukat Joonas Suortamolle, joka näyttelee nykyisin Chewbackaa. Joonas oli ensin sijaisnäyttelijä, mutta kun Peter Mayhew kuoli, Joonas on Chewbacka. 

 

  

Sain häneltä omistuskirjoituksen kirjaan Elämäni Wookiena.

 

 Omistuskirjoituksen hankkivat tyttäreni ja vävyni, jotka ovat muutaman kerran käyneet Star Wars Celebrationissa. Kiltisti jonottivat Joonaksen puheille antaakseen sukat.

 

 Yoda on tietenkin suosikkini, mutta ewokit on myös hienoja

 

 ja porgit.  

Ewokit esiintyivät leffoissa Return of the Jedi ja The Rise of Skywalker.

Porgit näkyvät The Last Jedi -leffassa. 

 

 Poikani minut johdatti Star Wars -maailmaan. Niinpä viime syksynä käytiin myös Villa del Balbianellossa, jossa on kuvattu Star Wars: Episodi II - Kloonien hyökkäys.

 

MAY THE FORCE BE WITH YOU!

 

 

Luopumisen aikaa

 Maanantai.

Heräsin umpiuupuneena huonosti nukutun yön jälkeen kuten nykyisin yleensäkin.

Kävelin alasti peilin eteen.

Katsoin kuvaani.

Sellainenhan se, vanhan naisen vartalo, iso pinkeä maha, roikkuvat käsivarret, pullakat tissit, valahtanut takamus, päälaelle yltävä kalju otsa, pari pehmeää leukaa, turvonneet silmät.

Tuttu näky.

Totean asian.

Olen vanha.

Olen elänyt vuosikymmeniä.

Olen elänyt, kokenut, nauttinut, taistellut, voittanut, itkenyt, nauranut, jaksanut.

Ei minua elämän jättämät jäljet haittaa.

Se, mikä haittaa, on uupumus, jaksamattomuus, saamattomuus.

Onneksi on Fizban, joka pitää kiinni rutiineissa.

Siispä

pukeuduin

puin Fizbanille pannan

lähdimme ulos aamuun

kuten joka aamu. 

 

 Käveltiin kasvimaalle. Eilen kävin miniän kanssa hakemassa muutamia pensaita ja monivuotisia kukkia turvaan hänen pihalleen. Samalla palstanaapuri kyseli voisiko hän kaivaa minun palstalta maa-artisokkaa ja raparperia. Lupasin. Yksi uusi palstanomistaja kysyi myös raparperia. Sanoin, että kaiken saa viedä. Aiemmin kolmas viljelijä oli kerännyt kiviä omalle palstalleen. Minä olen vihdoinkin tosissaan lopettamassa maanviljelijäelämän. Vähän käyn vielä siivoilemassa. Jos onnistuu, pitäisin palstan vielä siihen asti, kun marjat voi kerätä. Mutta jos ei, niin eipä sekään haittaa. Suuri taakka putoaa harteiltani, kunhan asia on lopullisesti selvä. Vähän tuli haikea fiilis eilen, kun paikalla oli kaikki kivat palstanaapurit.

 

 Mutta en minä enää jaksa, tai ainakaan en viitsi. Hyvin riittää kunhan yritän siivoilla enimpiä, ettei seuraavilla ole niin hirveää. Näin keväällä, kun ei ole vielä verenimijöitä eikä niin paahtavaa aurinkoa, voin ehkä hiukan puuhastella. Mutta kun helteet tulevat, ei onnistu.

 

 Fizbanin kanssa jatkettiin kävelyä rantaan päin. Oli oikein mukava kävelysää. Kiikaria ei ollut mukana, joten ei tarvinnut lintujakaan yrittää nähdä, sai vain nauttia kiihkeästä kevätkonsertista. Jonkun matkaa käveltiin kaukoputken raahaajan kanssa. Hän sanoi, että metsähanhilla on jo poikaset. Jotkut on nopeita.

 

 Nopeasti vihreyskin valtasi alaa.

 

 Lehdet odottivat pompataakseen näkyviin heti, kun sää suosii. Tänään on luvattu sadetta. Se tekisi kyllä hyvää. Kovin on edelleen kuivaa ja pölyistä. Ei ne muutamat pisarat paljon saaneet aikaan.

 

 Kaunosielu koira nautti kukista

 

 ja kävi tutustumassa uuteen kylttiin, joka on ilmestynyt hyppyrimäen kieppeille.

 

 Frisbeet lentelee täällä kaikkialla, sillä frisbeegolfratoja on pykätty metsät täyteen. Täytyy vain luottaa, että heittäjät osuvat oikeaan suuntaan. Sellainen kiekko, jos sattuu kohdalle, tulee aika epämukavaa jälkeä.

 

Ajattelin kyllä käyttää entisiä ulkoilureittejä jatkossakin. Toki en mene suoraan heittolinjalle. 

 

 Mukavaa uutta viikoa kaikille, jotka tänne eksyvät. Minä ehkä puuhastelen jotain hetken. Iltapäivällä menen ystävän kanssa leffaan, jonka luulisin olevan hyvä.

 

Aamukahvit parvekkeella

 

Toukokuu, joten lienee syytä siirtyä ulkokahvitteluun. Ei olisi kannattanut. Paleli niin, etten millään tunnu selviäväni tästä horkasta. Kylmetyin sen verran, että voin sanoa vilustuneeni ja odottaa flunssan iskemistä vaikka en kovin pitkään viipynyt. Ehkä saa lämpötila nousta ennen seuraavaa uskaliasta ulkoilua. Vaikka aurinko paistaa ja paisteessa asteet nousevat, on tuuli yhä jäinen.

 

 Kaunista säätä on piisannut ja oli vappuna lämminkin, vaikka nopeasti tuuli alkoi viilentää.

 

 Vappuna paistoin munkkeja. Syöjiä oli paljon ja hyvin näyttivät maistuvan. Itse söin yhden. Jotenkin ei tee mieli, kun siinä hellan edessä rasvan hajussa raataa. Mutta mukavahan niitä on tehdä, kun toiset tykkää. Kerran vuodessa voi uhrautua yhteisen hyvän eteen. 

---

Vappuna alkoi myös saunavuoroni. Olipa mukavaa. Vuosikausiin en ole paljon saunonut, kun luovuin saunavuorostani ja lopetin uimahallilla käynnin.  Nyt tuntui niin kivalta, että harkitsen lenkkisaunassakin käyntiä. Voisin kokeilla ja katsoa, miten ruuhkaista siellä on. Veikkaan, että ei kovin, mutta on mahdollista, että joku aika on suosittu. Ehkä juuri se aika, joka minullekin parhaiden sopisi. Uimahallillakin voisin taas ruveta käymään. Onhan minulla uimapuku ja uimataito. Nämä nyt taitavat oll niitä suunnitelmia, jotka unohtuvat. Pääasia, että nyt on oma saunavuoro.

 

 Jotain näkyvää on tuuletkin saaneet aikaan. Iso kuusi oli kellahtanut tien varteen. Yllättävän vähän noita puita kaatuu vaikka välillä puhurit on kovia. On myös pitkiä puita, jotka huojuvat ja natisevat, mutta pysyvät silti pystyssä.

 

Olen myös ihmetellyt, miten pimeää vielä on öisin. Maailmassa paljon on ihmeellistä asiaa, mi hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.