Kenen luonto - yhteisillä poluilla

 Joku päivä sitten kävin Hyvinkäällä ja vihdoinkin näyttelyssä, johon oli usein pitänyt mennä. Onneksi menin. Oli nimittäin tosi hyvä!

 

 Tässä on kaksi lempiasiaani, suo ja susi. Suot ovat lähellä sydäntäni ja sudet myös, avaraa silmälle sopivaa maisemaa ja kauniita, vapaita eläimiä. Tätä kuvaa katsellessa minulle tulee rauhallinen, hyvä olo.

  

 

Pääskyistä tulee lapsuus mieleen, vaikka näkyy niitä täälläkin, kun vain etsiytyy oikeisiin paikkoihin. Tänään, etsiytymättä, näin urpiaisen. Oli ihana aamuyllätys, niin kauniin pinkki rintamus.

 

Ja ihan Pöllön iloksi hieno pöllö.

 

Tämä ehkä tarkoittaa sitä, että ehkä pääsen taas tunturiin.

---

Jännästi olen ruvennut sopeutumaan elämän rajallisuuteen. Ehkä viimeiset kerrat ovat mielessä. Ehkä Eput oli elämäni viimeinen keikka. Ehkä menen viimeisen kerran tunturiin. Viimeiset kerrat ei ahdista, ei ole surullisia, ne ovat vain tosiasioita.

 

 Oletan kuitenkin, ettei tämä ole viimeinen kerta, kun Fizban vie minut kävelylle Viikkiin

 

 eikä tämä ole viimeinen kerta, kun näen kauriin syövän jonkun istutuksia.

---

Olen käynyt vakoilemassa, miten hylkäämäni kasvipalsta pärjää. Pitkää heinää, paljon rikkaruohoja, jotain onnetonta viljely-yritystä, joka hukkuu rehevyyden alle. Maa lepää ja odottaa.

 

Tänään vain kotoista tonttuilua

 

Aamulenkillä mentiin peltojen ohi. Linnunpelätti otti rennosti aitaan nojaillen. Sitkeästi hän on vuosi toisensa jälkeen jaksanut seistä vartiossa. Eihän linnut hänestä välitä, eikä kauriitkaan, mutta minä tykkään. Kiva oli katsella samalla kun kuuntelin laulurastasta, joka ihan vieressä kuusen latvassa päästeli hurmosta ilmaan. Kyllä nyt kaikkia lintuja laulattaa.

  

Fizban kantelee kepakoita kuten koiran täytyy. Huomasin kuvasta, että kovin takkuista näyttää turkki olevan. Pitänee harjata useammin. Menossa on kevyemmän kesäturkin aika, joten aluskarvaa pitää työntää pois.

 

 Ihan loppuun asti ei koiramainen käytös yllä. Kovasti yrittää kaivaa kuoppaa piilottaakseen saaliin. Ongelma tulee siinä, kun se saalis pitäisi laittaa kuoppaan ja kätkeä. Ei pysty Fizban irrottamaan otettaan.

 

 Tänään oli pyykkipäivä. Eilen ostin omankylänkaupasta ihan uutta pesuainetta. Olen aina käyttänyt joko Omoa ta Bioluvilia, mutta kun nämä olivat aavistuksen halvempia ja vieläpä hajusteettomia, niin päätin kokeilla.

 

 Niinpä sitten istuin pari tuntia tuijottaen koneita, jotka kilvan pyörivät. Hienosti tuo uusin pitää etäisyyttä kahteen muuhun. Se onkin olevinaan jotain parempaa sukua, tosi hidas, punitsee ensin pitkään ja sitten harrastaa vain ekopesua. Ihan hyvää jälkeä kaikki saivat aikaiseksi. Pitkästä talvitakista ei tahrat kyllä poistuneet, mutta en minä muuta olettanutkaan. Tietenkin minulla oli neule mukana, mutta taisin lähinnä surfailla netissä. Nyt tekee kiikarin lisäksi mieli myös uutta kameraa.

---

Tarkoitus oli vielä imuroida, järjestellä ja tiskata, mutta hyvä, jos saan sängyn pedattua. Petivaatteet ovat parvekkeel ottamassa aurinkoa ja odottamassa puhdasta päälleen. Syönnin jälkeen tuntui, että olisi päikkäreiden vuoro. Ehtiihän sitä huomennakin järjestelllä. Tein minä sentään ruokaakin sen verran, että huomiseksi riittää, eli ei ihan turha päivä. 

 ----

Jospa menisin laittamaan sängyn yökuntoon ja istuisin neulomaan. Tosin pitäisi hoitaa edes joku jumppa pois päiväjärjestyksestä. Onhan minulla niitä vartin mittaisia. Kait nyt sellaisen... tai sitten ne päikkärit...

 

 

Kotitonttu retkeilee

Kevättä pukkaa, joten linturetki oli vuorossa. No, ei nyt kuitenkaan vain kevään takia. Entinen työkaveri osti uuden kiikarin. Aiemmin, kun tavattiin oli puhetta, että kun hän tulee Lintuvarusteeseen kiikariostoksille, voitas mennä yhdessä kävelemään pitkin rantoja. Niinpä siis tehtiin. Fizbanin kanssa mentiin bussilla paikalle ja katsottiin, miten kiikariostokset sujuivat. Minäkin olin ajatellut uutta kiikaria, mutta enpä nyt. Tosin, kun loppupuolella olin jo oman kiikarini laittanut pois ja vilkaisin harmaasorsaa niillä uusilla kiikareilla, tuli aika vahva fiilis, että kyllä minäkin uudet tarvitsen.

 

 Oli kaunis aurinkoinen päivä. Hankala oli nähdä muuta kuin mustia möykkyjä. Minulla on muutenkin näkö huonontunut paljon, joten enpä minä kovin monia uusia nähnyt. Me vain Fizbanin kanssa käveltiin. Naama hehkuu nyt vaikka yritin etsiä varjoja. Eipä niitä paljon tuolla löytynyt.

 

 Reippaasti yli neljä tuntia meni, joten varmaan koirassakin tuntui. Hyvin se ainakin on nukkunut reissun jälkeen. Minä taas en enää viitsi mitään paitsi yrjölän puuroa keitin, jotta Fizbanilla riittää sapuskaa.

 

 Kun lintujentarkkailu jäi lähes pelkäksi teoriaksi, jokunen kukka kuitenkin ilahdutti.

 

 Josko siirryn haaveilamaan näkemisestä, kiikareista.