Sitähän kait toivoisi, että kun jättää entisen jälkeensä, löytää jotain uutta edestään ja mieluusti jotain uutta kivaa. Toistaiseksi ei kyllä siltä tunnu. Ihan entisenlaisesti aika valuu sormien välistä, -isit läähättävät niskaan, mikään ei edisty. Tosin enhän ole toistaiseksi virallisesti ilmoittanut ja vielä lienee tehtävä yksi korjuumatka, jotta rescuetytär saa haluamansa.
Mutta paljon on kaivettu pensaita ja kukkia. Moni on muuttanut toiseen pihaan. Eilen jopa käytiin Fizbanin kanssa raahaamassa roskia roskalavalle.
Vihreämpää oli pari päivää sitten
Jopa maa-artisokat on kaivettu ylös. Eihän niitä toki kaikkia ole saatu pois. Kyllä sieltä seuraavan viljelijän iloksi niitä vielä putkahtelee. Yllättävän moni palstanaapuri niitäkin halusi itselleen. Olen sanonut, että ihan vapaasti. Siinä vaiheessa, kun teen virallisen sopimuksen irtisanomisen, alkaa palstatoimikunta puuttua asiaan. "Täytyy jättää sille uudelle!" Entäs kun se uusi sitten kaivaa kaiken pois ja heittää kompostiin. Niin kävi tuolla takana olevalla palstalla. Siellä oli hienoja marjapensaita. Uusi viljelijä kaivoi kaiken pois. Olisko kannattanut antaa halukkaiden siirtää ne? Jäähän tästä minunkin aarista paljon poistettavaa. Olin ajatellut enemmänkin siivota, mutta kun en jaksa, niin olkoon. Olen kuitenkin tämän kesän maksanut.
Palstaa ei tule ikävä, mutta mukavia palstanaapureita kyllä. Sanoin, että tulen joskus istuskelemaan ja katsomaan, kun muut raataa. Tässä on ehtinyt olla monenlaisia palstanaapureita näiden vuosien aikana. Näinä viime aikoina kaikki rajanaapurit ovat olleet tosi mukavia. Kauempana on yksi, joka turhan paljon huolehtii muiden asioista. Mutta täytyyhän aina olla joku piristävä poikkeus vertailukohtana.
Elämä kukoistaa nyt kaikkialla. Tervaleppäkorpi pursuaa elämää. Linnut karjuu moniäänisesti, mukana ujompiakin laulajia. Viileys pitää verenimijät aisoissa punkkeja lukuunottamatta. Fizban keräilee päähän ja tassuihin punkkeja, joita minä sitten teurastan. Noissa valkoisissa osissa hyvin näkyy pienet nymfitkin. Hengissähän ne eivät selviä, jos iskevät hampaansa Fizbanin ihoon. Fizbanilla on tablettimuotoinen myrkky, joka sitten erittyy myös kakkaan, joten minun pitää pussittaa jätöksiä metsässäkin, ettei maaperän elämä katoa.
Valkoisia kukkia löytyy maasta
vaikka kirsikankukat alkavat jo varista.
---
Nyt on ollut minunmieleinen kevät eli viileä.
Rita A halusi niin innokkaasti minulle Yoda profiilikuvat, että piti lainata Fizbanin omaa Yodaa. Olihan se entinenkin, johon varmaan kohta taas vaihdan, Fizbanin.
Fizbanilla on leluja joka lähtöön, suurin osa perittyjä. Lunnikoirat eivät kovin helposti suolista lelujaan vaan leikkivät niillä hellästi.
