Kohta koirametsään

 Sain koiralliselta ystävältä synttärilahjaksi retken koirametsään. Tänään mennään sinne. Saapas nähdä, innostuuko meidän koirat miten paljon.

 

 Kun en osaa olla laittamatta kuvia, niin palaan tässä vielä parin päivän päähän. Kävin hakemassa tilaamani paketin. Tilasin lisää EppuNormaalikahvia, EppuNormaalityynyliinat, EppuNormaali Peace&Love metallimukit ja jotain paitoja itselle ja lahjaksi. Kaikki irti Epuista!

Taivaalla oli hienoa väri-iloittelua.

 

 Oli satanut kunnolla. Sateenkaarikin oli, mutta näihin kuviin siitä osui vain pieni pätkä tuolla lyhtypylvään juurella.

 

 Valokuvaaminen on ollut suht vähäistä, kun läppäri rupesi valittamaan liioista kuvista. Nyt olen siirtänyt niitä tikulle. Tarkoitus olisi jatkossakin pitää kuvat jossain kuosissa, mutta siihen menee liikaa aikaa. Kaikkeen menee nykyisin liikaa aikaa. Mistähän saisi muutamia lisätunteja vuorokauteen. Älkääkä edes mainitko, että voisin lopettaa päämäärättömän haahuilun ja jatkuvan pysähtelyn ja paikalleni jähmettymisen. Ajatukseton kauas tuijottelu kuuluu nyt asiaan.

 

Helteistä heinäkuun iltaa

 Vaikka eilen olikin asteita enemmän. Eilen oli ulkona 27 ja sisällä 29. Siinäpä tunsi tarkenevansa. Mutta enemmänhän tässä taukoni aikana on satanut kuin paistanut.

 

 Lätäkkökuvia olisi voinut ottaa enemmänkin, myös matkalla. Kävin nimittäin omaksikin yllätyksekseni kotimaan kiertueella. Ensimmäisenä päivänä satoi kaatamalla. Se ei luvannut hyvää seuravaksi päiväksi, joka oli matkan kohokohta.

 

Mutta niin vain iltaan mennessä meillä oli kaunis kesäsää, leppeä tuuli, valoisa ilta, hyvä seura.

 

 Oopperajuhlilla siis kävin. Nabuccon ensi-illassa. Oli HIENO! Etenkin kuorokohtaukset värisyttivät sydäntä. En ehkä halua perinteiseen pönötysoopperaan, mutta tällaiseen olisin valmis toistekin.

 

 Savonlinnasta mentiin Urjalaan, josta matkaseurani on kotoisin. Sitten vietiin Lempäälään hänen nukkekotinsa näyttelyyn.

 

 Näyttelyssä oli paljon hienoja juttuja. Tämä laavu teki minuun vaikutuksen.

 

Mentiin vielä Turkuun, Logomoon, jossa katsottiin Frameless- taide, joka elää. Sekin oli hieno. Kuvia en ottanut. On jonkinlainen kuvakaaos, jota en jaksa nyt lisätä. Mutta suosittelen Framelessia. Menkää ja nauttikaa.

 

Reissu kesti vajaan viikon. Oltiin ystävän asuntovaunulla liikkeellä, pienellä, näppärällä parkkeerata, mutta kyllä siinä mummon kankeus tuli hyvin esiin. Vahvisti mummon uskoa pakolliseen elämäntaparemonttiin. 

 

Muuta merkittävää ei ole tapahtunut. Päivät virtaavat entiseen tyyliin sormien läpi. Laita tähän vielä muutamat sukkakuvat.

 

 Ystävän miehelle, kun ystävä halusi mieluummin hänelle kuin itselleen.

 

Tyttärelle 40-vuotislahjaksi. Synttärit sujuivat hyvin. Repolaisen kortti herätti suurta ihailua. Etenkin vihreä oli kuulemma harvinaisen hyvä sävy. Repolainen osaa.

 

 Oopperasukat itselle. Kun menee eka kertaa oopperajuhlille pitää olla uudet villasukat.

 

Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet käydä kommentoimassa. Olen lukenut. Kyllä se lämmittää, kun joku muistaa, vaikka tuleehan siitä myös vähän huono omatunto, kun itse ei tee mitään. Mutta jonain päivänä minä taas nousen tuhkasta feenixlinnun lailla. Sitä odotellessa toivottelen kaikille hyvää kesää.

 

Kesäpäivänseisaus

 Ei tämä yötön yö meillä täällä etelässä ole kovin ihmeellinen. Aurinko nousi klo 3.53 ja laskee klo 22.50. Tämä nyt on kuitenkin se, mihin täällä on tyytyminen. Lämmintä on ja aurinkoista. Kiva hiki päällä koko ajan. Pitää ostaa meetvurstia vaikka nyt en sitä saisi syödä. Se on kuitenkin helpoin tapa pysyä tolpillaan. Hikoilessa kun nuo suolat tahtovat kadota.

 

 Mitään sen kummempia ei ole tapahtunut. Tulin vain ilmoittamaan, että hengissä ollaan ja Fizban jaksaa minua ulkoiluttaa. Nyt jo menee nuo bussi- ja metromatkatkin ihan sujuvasti. Niitä pitäisi pidentää, jotta siihenkin tulisi rutiinia.

 

Tänään nappasin seisauksen kunniaksi muutaman kukan tien varrelta. Tuo nurmikohokki on aika viehko.

 

 Repolaiselta tilasin pari korttia kesän synttäreihin.

---

Sammatissa kävin kirjoittajien kanssa. Oli ihanaa ruokaa ja hyvää seuraa. 

 

 Siinäpä ne tärkeimmät. 

Hyytävä aamu

 

Olipas kylmä, kun tuulee vimmatusti. Olisi saanut aamulla olla joku pipokin päässä. Onneksi metsässä tuulee vähemmän. Kotona tuuli ujeltaa koko ajan. Kaunistahan tuolla ulkona on ja pitkiä lenkkejä on tehty.

 

 Lähinnä ihan vain näissä kotimaisemissa. Sunnilleen samoissa kotimaisemissa kuljeskellaan silloinkin, kun ollaan mummoilemassa. Sen verran lähellä asuvat. Mutta eipä oltu kotona katsomassa Kalasataman tulipaloa. Kuvissa näytti lieskat sen verran suurilta, että varmaan olisi parvekkeelle näkynyt. Ehkäpä parempi, ettei oltu katsomassa.

 

Tampereellakin piipahdin. Kauan en perillä ollut, mutta aikaa siihen meni kaikkine säätöineen. Väsymys oli pahimmillaan, kun yöunet jäi normaaliakin heikommiksi. Olen kyllä uupunut suurimman osan aikaa. Kokeilen melatoniinia, jos se antaisi rauhallisemmat yöunet. Toistaiseksi ei ole paljon vaikuttanut, mutta vasta pari pilleriä olen syönyt. Olisi ihanaa, jos heräisi pirteänä.

 

 Tampereella sain ihanaa salaattia. Olen muutenkin nyt syönyt muiden tekemää ruokaa. Toissapäivänä lohikeittoa Hakaniemen hallissa ja eilen

 

vuohenjuustosalaattia Akateemisessa. Olen siis tapaillut ystäviä, viettänyt sosiaalista elämää. Se tekee kyllä hyvää tämän ikuisen yksin murjottamisen välillä.

 

 Hallista ostin hatun suojaamaan kasvoja auringolta. Olen etsinyt hattua, jossa lieri olisi alaspäin, jotta varjostus toimii. Tämä oli just oikea. Onhan se vähän ankea, mutta josta kehitän siihen jotain. Pääasia kuitenkin, että naama pysyy erossa auringosta. Tänään on edessä jännempää shoppailua. Minulla on aika peruukin sovitukseen.

 

 Eilen olin syömisen lisäksi kuuntelemassa tutun urkurin soittoa.

Nyt pitää ruveta valmistautumaan peruukkikaupoille.

 

Euroviisu-uupumusta

 En ole mikään viisuintoilija, mutta miten siinä nyt kävi, että eilen jumituin katsomaan. Yllätyin, miten jotkut esitykset oli aika tyhjänpäiväisiä ja jotkut taas hyviä. Jotenkin sana euroviisu tarkoittaa minulle jotain turhaa. No, Käärijästä tykkäsin ja tykkään, lähinnä elämänasenteen ja haastatteluissa kuultujen mielipiteiden takia. Lordi oli silloin aikanaan suosikkini ja silloin kyllä seurasin. Nyt Pete Parkkosesta olen pitänyt alusta lähtien, ehkä enemmän siitä Pikku-Petestä, jolla oli pitkä, paksu tukka ja rock meininki. Kaunista katsottavaahan hän on edelleen ja tietenkin hyvin seksikäs. Linda ei varsinaisesti koskaan kuulunut lempiesiintyjiini, mutta viulua hän osaa soittaa. Heidän esityksensä on hyvä, hyvin tehty, näyttävä, mutta voittoon suhtaudun suurella epäilyksellä. Liikaa hypetystä, liikaa ennakkosuosiota, liian laskelmoitu, hiottu, liian euroviisu. Toki toivon, että voittaisivat, mutta enemmän toivoin Käärijän voittoa.

(ja ketähän nyt kiinnostaa minun toiveeni)

 

Valvomisen takia nyt väsyttää, reilu 5 tuntia unta ei riitä minulle. Fizban herätti, enkä enää nukahtanut uudelleen, joten lähdettiin lenkille. Nyt juon aamukahvia silmät sikkurassa. Taitaa olla päikkärit jossain välissä edessä. Kun en vielä nukahda, ajattelin sukeltaa kaappeihin, laatikoihin, hyllyihin keräämään kierrätyskeskukseen menevää roinaa, ajatus, jota usein ajattelen, mutta koskaan en toteuta. Josko tänään. Ulkona on kyllä minun mieleinen sää eli pilvinen, joten voisin ulkoillakin, vaikka käydä siellä kasvimaalla hakemassa pois välineitä, joita vein sinne, kun kuvittelin vielä tekeväni jotain. 

 

 Tästä paikaltani näen tällaisen erisävyisen vihreän latvuksen. Selitys on kaksi eri puuta. Taempi on koivu, jonka alkuvihreys on tuollaista kellertävään vivahtavaa. Sitä harvoin tulee ajatelleeksi tai katsoneeksi, mutta muistan yhden kevään, kun iski kylmä takatalvi ja istuskelin autossa matkalla kurssille ja kurssilta pois. Kylmä kausi kesti koko kurssin ajan ja kaikki tienvieren koivut pysyivät kellanruskean sävyn peitossa. Se oli outoa.

 

 Eilen kävin vaihteeksi Hyvinkäällä valittamassa elämääni. Minullehan se teki hyvää, mutta pitäisi muistaa ajatella kuulijaakin ja keksiä jotain kivaa sanottavaa.

 

 Sunnuntaina oli äitienpäivä. Sain pari hienoa kirjaa, kukkapuskan ja mätiä ja smetanaa, siis herkkuja.

---

Nyt on kahvi juotu. Voisin käydä hetken kirjahyllyä läpi ja kömpiä sitten nukkumaan.

 

Luopumisen aikaa

 Maanantai.

Heräsin umpiuupuneena huonosti nukutun yön jälkeen kuten nykyisin yleensäkin.

Kävelin alasti peilin eteen.

Katsoin kuvaani.

Sellainenhan se, vanhan naisen vartalo, iso pinkeä maha, roikkuvat käsivarret, pullakat tissit, valahtanut takamus, päälaelle yltävä kalju otsa, pari pehmeää leukaa, turvonneet silmät.

Tuttu näky.

Totean asian.

Olen vanha.

Olen elänyt vuosikymmeniä.

Olen elänyt, kokenut, nauttinut, taistellut, voittanut, itkenyt, nauranut, jaksanut.

Ei minua elämän jättämät jäljet haittaa.

Se, mikä haittaa, on uupumus, jaksamattomuus, saamattomuus.

Onneksi on Fizban, joka pitää kiinni rutiineissa.

Siispä

pukeuduin

puin Fizbanille pannan

lähdimme ulos aamuun

kuten joka aamu. 

 

 Käveltiin kasvimaalle. Eilen kävin miniän kanssa hakemassa muutamia pensaita ja monivuotisia kukkia turvaan hänen pihalleen. Samalla palstanaapuri kyseli voisiko hän kaivaa minun palstalta maa-artisokkaa ja raparperia. Lupasin. Yksi uusi palstanomistaja kysyi myös raparperia. Sanoin, että kaiken saa viedä. Aiemmin kolmas viljelijä oli kerännyt kiviä omalle palstalleen. Minä olen vihdoinkin tosissaan lopettamassa maanviljelijäelämän. Vähän käyn vielä siivoilemassa. Jos onnistuu, pitäisin palstan vielä siihen asti, kun marjat voi kerätä. Mutta jos ei, niin eipä sekään haittaa. Suuri taakka putoaa harteiltani, kunhan asia on lopullisesti selvä. Vähän tuli haikea fiilis eilen, kun paikalla oli kaikki kivat palstanaapurit.

 

 Mutta en minä enää jaksa, tai ainakaan en viitsi. Hyvin riittää kunhan yritän siivoilla enimpiä, ettei seuraavilla ole niin hirveää. Näin keväällä, kun ei ole vielä verenimijöitä eikä niin paahtavaa aurinkoa, voin ehkä hiukan puuhastella. Mutta kun helteet tulevat, ei onnistu.

 

 Fizbanin kanssa jatkettiin kävelyä rantaan päin. Oli oikein mukava kävelysää. Kiikaria ei ollut mukana, joten ei tarvinnut lintujakaan yrittää nähdä, sai vain nauttia kiihkeästä kevätkonsertista. Jonkun matkaa käveltiin kaukoputken raahaajan kanssa. Hän sanoi, että metsähanhilla on jo poikaset. Jotkut on nopeita.

 

 Nopeasti vihreyskin valtasi alaa.

 

 Lehdet odottivat pompataakseen näkyviin heti, kun sää suosii. Tänään on luvattu sadetta. Se tekisi kyllä hyvää. Kovin on edelleen kuivaa ja pölyistä. Ei ne muutamat pisarat paljon saaneet aikaan.

 

 Kaunosielu koira nautti kukista

 

 ja kävi tutustumassa uuteen kylttiin, joka on ilmestynyt hyppyrimäen kieppeille.

 

 Frisbeet lentelee täällä kaikkialla, sillä frisbeegolfratoja on pykätty metsät täyteen. Täytyy vain luottaa, että heittäjät osuvat oikeaan suuntaan. Sellainen kiekko, jos sattuu kohdalle, tulee aika epämukavaa jälkeä.

 

Ajattelin kyllä käyttää entisiä ulkoilureittejä jatkossakin. Toki en mene suoraan heittolinjalle. 

 

 Mukavaa uutta viikoa kaikille, jotka tänne eksyvät. Minä ehkä puuhastelen jotain hetken. Iltapäivällä menen ystävän kanssa leffaan, jonka luulisin olevan hyvä.

 

Metsäjätti

 

Eilen kävin kiikariostoksilla. Tänään en ole ihan varma, kannattiko. Aika näyttää. Samalla reissulla tavattiin ystäviä, sekä minä, että Fizban. 

 

 

Oli järkyttävän kuivaa ja pölisevää. Fizban otti vielä ilon irti ja piehtaroi kaikissa pölyisissä paikoissa. Vieläkin pölisee, siis Fizban. Vesisade auttoi luonnon pölinään.

 

 Kuivuudesta huolimatta vihreää riitti, puissakin.

---

Mutta siis Metsäjätti. Sehän on Miika Nousiaisen kirja. Kuuntelin sen juuri. Pöllön blogissa oli kriittisempiä mielipiteitä, mutta minä tykkäsin. Siinä oli jotenkin tuttuja ihmisiä, tuttua elämää, oikeaa elämää. Olen tykännyt muistakin Miika Nousiaisen kirjoista. Niiden huumori iskee minuun. Ilmeisesti joidenkin mielestä kirjoista puuttuu huumori.

 

 

Taidetta ja ystäviä

 

Eilen olin Hyvinkäällä ystävän luona hakemassa lohtua elämään. Hänellä on seinillä hienoja tauluja, joita hön on ostanut ja saanut ystävältään.

 

 Tänään olin kahden muun ystävän kanssa HAMissa katsomassa näyttelyn Petri Ala-Maunus ja Mauno Markkula: Palava taivas. Olipa taas hieno kokemus. Tätä voisin mennä uudestaankin katsomaan. Jos joku ei vielä tiedä, niin kerrataan. 

 

 

Petri Ala-Maunus tekee usein valtavan suuria teoksia. Niitäkin oli täällä. Mutta tässä  näyttelyssä on Ala-Maunuksen uusia teoksia, jotka hän on tehnyt omalla tyylillään samasta aiheesta samannimisiä teoksia kuin Markkula esim.

 

 Aallot, Markkula

 

Aallot, Ala-Maunus

 

Teokset oli ripustettu vierekkäin

 

Ala-Maunus oli myös tehnyt omista töistään samankokoisia. Nämä on kolme puuta.

 

 

 Minä pidin enemmän noista Ala-Maunuksista.

 

 

 Jokainen taiteilija tekee tietysti omakuvan.

 

Ala-Maunus lyö paremmaksi. Hän on tehnyt noin yhdeksän vuoden ajan omakuvan joka päivä. 

 

Menkää katsomaan,