Rakeita

Aina kun läksin Fizbanin kanssa ulos, alkoi sataa rakeita. Päätin, että kolme lenkkiä riittää, etteivät kaikki kuole, kun rakeet hakkaavat päähän.

Kieloja ei lannista mikään. Ne tunkevat ylös kaikkialta täynnä elämänvoimaa. Fizbanissakin on voimaa. Jokin kutsuu toisen koiran luo. Mutta sitten on joku mummo, joka käskee tiukasti "PAIKKA!" Filmaamaan pitäisi pikku koiran oppia.

No, se mummo käytti päivänsä järjestellen lankoja. Sehän oli ihan kivaa. Päivästä jäi positiivinen olo, vaikka langoissa pyöriskely oli sijaistoimintaa. Varsinainen projekti oli siivous. No, tulihan siinä kerätyksi melkoinen kasa pölykoiria aitaukseen. Ja onhan tässä vielä päiviä niille pölykoirillekin. Järjestelin lankoja niin hyvin, että jäi kolme tyhjää muovilaatikkoa. Oliskohan nyt helpompi löytää just ne oikeat langat. Tosin yhdet lähes valmiit tossut on kateissa. Niitä ei vain ole missään. Tämä kuvaa aika hyvin minun tavarakaaosta. Etsin niitä kaikkialta, missä ne vois olla. Ei löytynyt. Ja sitten ne joku päivä putkahtaa jostain esiin. Huomenna siivous jatkuu, mutta ei koko päivää, koska on muutakin ohjelmaa. 

 

 

Kotitonttu retkeilee

Kevättä pukkaa, joten linturetki oli vuorossa. No, ei nyt kuitenkaan vain kevään takia. Entinen työkaveri osti uuden kiikarin. Aiemmin, kun tavattiin oli puhetta, että kun hän tulee Lintuvarusteeseen kiikariostoksille, voitas mennä yhdessä kävelemään pitkin rantoja. Niinpä siis tehtiin. Fizbanin kanssa mentiin bussilla paikalle ja katsottiin, miten kiikariostokset sujuivat. Minäkin olin ajatellut uutta kiikaria, mutta enpä nyt. Tosin, kun loppupuolella olin jo oman kiikarini laittanut pois ja vilkaisin harmaasorsaa niillä uusilla kiikareilla, tuli aika vahva fiilis, että kyllä minäkin uudet tarvitsen.

 

 Oli kaunis aurinkoinen päivä. Hankala oli nähdä muuta kuin mustia möykkyjä. Minulla on muutenkin näkö huonontunut paljon, joten enpä minä kovin monia uusia nähnyt. Me vain Fizbanin kanssa käveltiin. Naama hehkuu nyt vaikka yritin etsiä varjoja. Eipä niitä paljon tuolla löytynyt.

 

 Reippaasti yli neljä tuntia meni, joten varmaan koirassakin tuntui. Hyvin se ainakin on nukkunut reissun jälkeen. Minä taas en enää viitsi mitään paitsi yrjölän puuroa keitin, jotta Fizbanilla riittää sapuskaa.

 

 Kun lintujentarkkailu jäi lähes pelkäksi teoriaksi, jokunen kukka kuitenkin ilahdutti.

 

 Josko siirryn haaveilamaan näkemisestä, kiikareista.