Hyytävä aamu

 

Olipas kylmä, kun tuulee vimmatusti. Olisi saanut aamulla olla joku pipokin päässä. Onneksi metsässä tuulee vähemmän. Kotona tuuli ujeltaa koko ajan. Kaunistahan tuolla ulkona on ja pitkiä lenkkejä on tehty.

 

 Lähinnä ihan vain näissä kotimaisemissa. Sunnilleen samoissa kotimaisemissa kuljeskellaan silloinkin, kun ollaan mummoilemassa. Sen verran lähellä asuvat. Mutta eipä oltu kotona katsomassa Kalasataman tulipaloa. Kuvissa näytti lieskat sen verran suurilta, että varmaan olisi parvekkeelle näkynyt. Ehkäpä parempi, ettei oltu katsomassa.

 

Tampereellakin piipahdin. Kauan en perillä ollut, mutta aikaa siihen meni kaikkine säätöineen. Väsymys oli pahimmillaan, kun yöunet jäi normaaliakin heikommiksi. Olen kyllä uupunut suurimman osan aikaa. Kokeilen melatoniinia, jos se antaisi rauhallisemmat yöunet. Toistaiseksi ei ole paljon vaikuttanut, mutta vasta pari pilleriä olen syönyt. Olisi ihanaa, jos heräisi pirteänä.

 

 Tampereella sain ihanaa salaattia. Olen muutenkin nyt syönyt muiden tekemää ruokaa. Toissapäivänä lohikeittoa Hakaniemen hallissa ja eilen

 

vuohenjuustosalaattia Akateemisessa. Olen siis tapaillut ystäviä, viettänyt sosiaalista elämää. Se tekee kyllä hyvää tämän ikuisen yksin murjottamisen välillä.

 

 Hallista ostin hatun suojaamaan kasvoja auringolta. Olen etsinyt hattua, jossa lieri olisi alaspäin, jotta varjostus toimii. Tämä oli just oikea. Onhan se vähän ankea, mutta josta kehitän siihen jotain. Pääasia kuitenkin, että naama pysyy erossa auringosta. Tänään on edessä jännempää shoppailua. Minulla on aika peruukin sovitukseen.

 

 Eilen olin syömisen lisäksi kuuntelemassa tutun urkurin soittoa.

Nyt pitää ruveta valmistautumaan peruukkikaupoille.

 

Luopumisen aikaa

 Maanantai.

Heräsin umpiuupuneena huonosti nukutun yön jälkeen kuten nykyisin yleensäkin.

Kävelin alasti peilin eteen.

Katsoin kuvaani.

Sellainenhan se, vanhan naisen vartalo, iso pinkeä maha, roikkuvat käsivarret, pullakat tissit, valahtanut takamus, päälaelle yltävä kalju otsa, pari pehmeää leukaa, turvonneet silmät.

Tuttu näky.

Totean asian.

Olen vanha.

Olen elänyt vuosikymmeniä.

Olen elänyt, kokenut, nauttinut, taistellut, voittanut, itkenyt, nauranut, jaksanut.

Ei minua elämän jättämät jäljet haittaa.

Se, mikä haittaa, on uupumus, jaksamattomuus, saamattomuus.

Onneksi on Fizban, joka pitää kiinni rutiineissa.

Siispä

pukeuduin

puin Fizbanille pannan

lähdimme ulos aamuun

kuten joka aamu. 

 

 Käveltiin kasvimaalle. Eilen kävin miniän kanssa hakemassa muutamia pensaita ja monivuotisia kukkia turvaan hänen pihalleen. Samalla palstanaapuri kyseli voisiko hän kaivaa minun palstalta maa-artisokkaa ja raparperia. Lupasin. Yksi uusi palstanomistaja kysyi myös raparperia. Sanoin, että kaiken saa viedä. Aiemmin kolmas viljelijä oli kerännyt kiviä omalle palstalleen. Minä olen vihdoinkin tosissaan lopettamassa maanviljelijäelämän. Vähän käyn vielä siivoilemassa. Jos onnistuu, pitäisin palstan vielä siihen asti, kun marjat voi kerätä. Mutta jos ei, niin eipä sekään haittaa. Suuri taakka putoaa harteiltani, kunhan asia on lopullisesti selvä. Vähän tuli haikea fiilis eilen, kun paikalla oli kaikki kivat palstanaapurit.

 

 Mutta en minä enää jaksa, tai ainakaan en viitsi. Hyvin riittää kunhan yritän siivoilla enimpiä, ettei seuraavilla ole niin hirveää. Näin keväällä, kun ei ole vielä verenimijöitä eikä niin paahtavaa aurinkoa, voin ehkä hiukan puuhastella. Mutta kun helteet tulevat, ei onnistu.

 

 Fizbanin kanssa jatkettiin kävelyä rantaan päin. Oli oikein mukava kävelysää. Kiikaria ei ollut mukana, joten ei tarvinnut lintujakaan yrittää nähdä, sai vain nauttia kiihkeästä kevätkonsertista. Jonkun matkaa käveltiin kaukoputken raahaajan kanssa. Hän sanoi, että metsähanhilla on jo poikaset. Jotkut on nopeita.

 

 Nopeasti vihreyskin valtasi alaa.

 

 Lehdet odottivat pompataakseen näkyviin heti, kun sää suosii. Tänään on luvattu sadetta. Se tekisi kyllä hyvää. Kovin on edelleen kuivaa ja pölyistä. Ei ne muutamat pisarat paljon saaneet aikaan.

 

 Kaunosielu koira nautti kukista

 

 ja kävi tutustumassa uuteen kylttiin, joka on ilmestynyt hyppyrimäen kieppeille.

 

 Frisbeet lentelee täällä kaikkialla, sillä frisbeegolfratoja on pykätty metsät täyteen. Täytyy vain luottaa, että heittäjät osuvat oikeaan suuntaan. Sellainen kiekko, jos sattuu kohdalle, tulee aika epämukavaa jälkeä.

 

Ajattelin kyllä käyttää entisiä ulkoilureittejä jatkossakin. Toki en mene suoraan heittolinjalle. 

 

 Mukavaa uutta viikoa kaikille, jotka tänne eksyvät. Minä ehkä puuhastelen jotain hetken. Iltapäivällä menen ystävän kanssa leffaan, jonka luulisin olevan hyvä.

 

Hän kulkevi kuin yli kukkien

 

Aamulenkillä oltiin vasta joskus yhdeksältä, mutta sinivuokot vasta heräilivät. Äkkiä niitä on putkahtanut kasapäin, kuten muitakin kukkia.

  

Fizban kaunosielu tutustui tarkemmin. 

Olipas tänään lämmin päivä ja aurinkoinen, ihan kesä. Johonkin minä tämänkin päivän sain menemään.

 

 Muutama tunti meni, kun Itseriittoisten kanssa käytiin syömässä viimeisen kerran tänä keväänä. Itseriittoiset on meidän kirjoittajaporukka, joka on jo vuosikausia kirjoitellut ilman opettajaa.

 

Oli hyvää kiinalaista ruokaa, sopivan tulista sen mauttoman riisin kanssa. Riisihän hiukan hillitsee tulta.

 

 Eilen olin lapsuudenaikaisen tutun kanssa katsomassa taas teatteria. Ei hassumpi kuvaus vanhustenhoidon tilasta. Aika raakaa juttua myös siitä, miten kiltteyttä käytetään hyväksi.

 

 Ja kun rupesin historiaa kaivelemaan, sunnuntain olin jääkylmässä Tallinnassa. Pitkä toppatakki ei siinä viimassa ollut yhtään liikaa. Oli kyllä kiva kävellä katselemassa kaupunkia, jossa viimeksi olin ennen koronaa.

 

 Kylmä oli, mutta aurinko paistoi ja kirsikkapuut kukkivat.

 

Tänään vain kotoista tonttuilua

 

Aamulenkillä mentiin peltojen ohi. Linnunpelätti otti rennosti aitaan nojaillen. Sitkeästi hän on vuosi toisensa jälkeen jaksanut seistä vartiossa. Eihän linnut hänestä välitä, eikä kauriitkaan, mutta minä tykkään. Kiva oli katsella samalla kun kuuntelin laulurastasta, joka ihan vieressä kuusen latvassa päästeli hurmosta ilmaan. Kyllä nyt kaikkia lintuja laulattaa.

  

Fizban kantelee kepakoita kuten koiran täytyy. Huomasin kuvasta, että kovin takkuista näyttää turkki olevan. Pitänee harjata useammin. Menossa on kevyemmän kesäturkin aika, joten aluskarvaa pitää työntää pois.

 

 Ihan loppuun asti ei koiramainen käytös yllä. Kovasti yrittää kaivaa kuoppaa piilottaakseen saaliin. Ongelma tulee siinä, kun se saalis pitäisi laittaa kuoppaan ja kätkeä. Ei pysty Fizban irrottamaan otettaan.

 

 Tänään oli pyykkipäivä. Eilen ostin omankylänkaupasta ihan uutta pesuainetta. Olen aina käyttänyt joko Omoa ta Bioluvilia, mutta kun nämä olivat aavistuksen halvempia ja vieläpä hajusteettomia, niin päätin kokeilla.

 

 Niinpä sitten istuin pari tuntia tuijottaen koneita, jotka kilvan pyörivät. Hienosti tuo uusin pitää etäisyyttä kahteen muuhun. Se onkin olevinaan jotain parempaa sukua, tosi hidas, punitsee ensin pitkään ja sitten harrastaa vain ekopesua. Ihan hyvää jälkeä kaikki saivat aikaiseksi. Pitkästä talvitakista ei tahrat kyllä poistuneet, mutta en minä muuta olettanutkaan. Tietenkin minulla oli neule mukana, mutta taisin lähinnä surfailla netissä. Nyt tekee kiikarin lisäksi mieli myös uutta kameraa.

---

Tarkoitus oli vielä imuroida, järjestellä ja tiskata, mutta hyvä, jos saan sängyn pedattua. Petivaatteet ovat parvekkeel ottamassa aurinkoa ja odottamassa puhdasta päälleen. Syönnin jälkeen tuntui, että olisi päikkäreiden vuoro. Ehtiihän sitä huomennakin järjestelllä. Tein minä sentään ruokaakin sen verran, että huomiseksi riittää, eli ei ihan turha päivä. 

 ----

Jospa menisin laittamaan sängyn yökuntoon ja istuisin neulomaan. Tosin pitäisi hoitaa edes joku jumppa pois päiväjärjestyksestä. Onhan minulla niitä vartin mittaisia. Kait nyt sellaisen... tai sitten ne päikkärit...