Hyytävä aamu

 

Olipas kylmä, kun tuulee vimmatusti. Olisi saanut aamulla olla joku pipokin päässä. Onneksi metsässä tuulee vähemmän. Kotona tuuli ujeltaa koko ajan. Kaunistahan tuolla ulkona on ja pitkiä lenkkejä on tehty.

 

 Lähinnä ihan vain näissä kotimaisemissa. Sunnilleen samoissa kotimaisemissa kuljeskellaan silloinkin, kun ollaan mummoilemassa. Sen verran lähellä asuvat. Mutta eipä oltu kotona katsomassa Kalasataman tulipaloa. Kuvissa näytti lieskat sen verran suurilta, että varmaan olisi parvekkeelle näkynyt. Ehkäpä parempi, ettei oltu katsomassa.

 

Tampereellakin piipahdin. Kauan en perillä ollut, mutta aikaa siihen meni kaikkine säätöineen. Väsymys oli pahimmillaan, kun yöunet jäi normaaliakin heikommiksi. Olen kyllä uupunut suurimman osan aikaa. Kokeilen melatoniinia, jos se antaisi rauhallisemmat yöunet. Toistaiseksi ei ole paljon vaikuttanut, mutta vasta pari pilleriä olen syönyt. Olisi ihanaa, jos heräisi pirteänä.

 

 Tampereella sain ihanaa salaattia. Olen muutenkin nyt syönyt muiden tekemää ruokaa. Toissapäivänä lohikeittoa Hakaniemen hallissa ja eilen

 

vuohenjuustosalaattia Akateemisessa. Olen siis tapaillut ystäviä, viettänyt sosiaalista elämää. Se tekee kyllä hyvää tämän ikuisen yksin murjottamisen välillä.

 

 Hallista ostin hatun suojaamaan kasvoja auringolta. Olen etsinyt hattua, jossa lieri olisi alaspäin, jotta varjostus toimii. Tämä oli just oikea. Onhan se vähän ankea, mutta josta kehitän siihen jotain. Pääasia kuitenkin, että naama pysyy erossa auringosta. Tänään on edessä jännempää shoppailua. Minulla on aika peruukin sovitukseen.

 

 Eilen olin syömisen lisäksi kuuntelemassa tutun urkurin soittoa.

Nyt pitää ruveta valmistautumaan peruukkikaupoille.

 

Tonttu filosofoi

 

Jotenkin on viime aikoina usein näin iltaisin tullut ajatus, ettei tämäkään päivä mennyt ihan täydellisesti. Sen verran usein näin on käynyt, ettei oikein edes jaksa kuvitella, että huomenna sitten. Kukahan ne hyvät aikomukset torppaa? Onko tontun päässä jokin ruuvi väärässä jengassa? Tontun päässähän on kyllä todistetusti jotkut osat vinksallaan, kuten myös sydämessä, keuhkoissa, maksassa, suolistossa, raajoissa. Aika romurautaa, natisten pysyy kasassa. Minun on helppo hyväksyä se, että kun on elänyt, jälkiäkin on jäänyt. Tosin osassa voinee syyttää geenejäkin. Mutta tämä raihnaisuus ikäänkuin kuuluu asiaan. 

---

Tänään kävin kampaajalla kynittävänä. Puhuttiin peruukistakin. Jostain syystä kampaaja ei hyppinyt ilosta. 

 

 

 Sellainenkin juttu on tullut esiin minusta, että hiukkasen ärsyttää, kun huomaa ihmisten kohtelevan minua kuin dementikkoa. Mielenkiintoista lienee nimenomaan se, etten itse toistaiseksi hahmota olevani dementikko. Pitänee syventyä asiaan. Eiköhän sekin tässä valkene ajan mittaan.

 

 Innostus on ollut hakusessa. Tuossa kuvia ottaessa kuitenkin jostain alkoi hiipiä ajatus, että voisihan sitä kokeilla kuvaamistakin pitkästä aikaa, kaivaa vaikka naftaliinista sellainen vähän parempi kamera, jota ei ole tullut käytetyksi. Jos ne kiikaritkin saisi. Voisi mennä lintujakin katselemaan.

---

Elikä sieltä ne taas punkee ilmoille, kaikki ne ajatukset, miten huomenna on uusi päivä, jolloin voi tehdä kaikki ne hyvät jutut, jotka on jäänyt tekemättä. Olen oikea tonttu, joka ei opi mistään mitään vaan on aina valmis hakkaamaan päätään seinään. Siispä huomiseen. Vuorokauden päästä nähdään, millaisilla kuhmuilla pääni on. 

---

Tonttu vaikenee.