Kotona

 Hyvin nukutti omassa sängyssä cpapin kanssa. Oltiin Fizbanin kanssa yötukihenkilöinä nuoremmalla mummotettavalle, jota vähän vielä jännittää nukkua yksin isossa tyhjässä talossa. Fizbanilla etenkin oli kivaa, koska Elle jaksaa silitellä loputtomiin. Minä kulutin aikaa lähinnä neulomalla telkkarin edessä. Ja purkamalla, kun valkoiset langat eivät olleetkaan samanlaisia. Piti tilata siis lisää luonnonvalkoista. Muutenkin ovat lankavarastoni taas enemmänkin kasvaneet, koska mitään valmista ei vielä ole. Täytin taas vuosia ja sain tyttäreltä yli puoli kiloa lampaanvillalankoja. Aika hienoja. Mitähän niistä tekisi? Ja milloin? Nyt pitää yrittää saada nuo lahjukset valmiiksi.

Olen tykännyt, kun helteet ovat loistaneet poissaolollaan. Ja ilmeisesti aikovat loistaa jatkossakin. On ollut mieleinen kesä, kun ottaa huomioon, miten pelkäsin hellepäiviä. Vielähän niitä ehtii, mutta loppukesän helteet ovat jotenkin inhimillisempiä.

Nyt pitää taas sukeltaa noiden tavarakasojen kimppuun ihan vakavissaan. Toinen akuutti sotku on valokuvat. Läppäri huutaa koko ajan "osta lisää tallennustilaa!!!". En halua, joten yritän kuvakaaostakin jotenkin selventää. En ymmärrä, missä kaikki nuo gigat oikein piileskelee. Mutta jotenkin tässä räpiköidään.

Vielä pitää mainita, että tilasin uudet silmälasit. En löytänyt kehyksiä, joista olisin tykännyt, joten otin uudet linssit vanhoihin kehyksiin. Nyt käytän sitä edellisiä laseja. Onneksi en ole kovin nopea poistamaan vanhoja juttuja. Pärjään minä näilläkin, mutta on kymmenessä vuodessa jotain silmissä tapahtunut. Uusissa laseissakin jännittää, millaiset arvot se lääkäri niihin laittoi, Mainostivat lukulaseja vielä lisäksi. Kun totesin, että näen lukea ilman laseja, optikko ällistyi. Oli päätellyt reseptin arvoista, että ehdottomasti tarvitsen lukulasit.  Parin viikon päästähän sekin selviää, siis uudet näkömitat.

Leppoisaa syksynodotusta!

 

 

Euroviisu-uupumusta

 En ole mikään viisuintoilija, mutta miten siinä nyt kävi, että eilen jumituin katsomaan. Yllätyin, miten jotkut esitykset oli aika tyhjänpäiväisiä ja jotkut taas hyviä. Jotenkin sana euroviisu tarkoittaa minulle jotain turhaa. No, Käärijästä tykkäsin ja tykkään, lähinnä elämänasenteen ja haastatteluissa kuultujen mielipiteiden takia. Lordi oli silloin aikanaan suosikkini ja silloin kyllä seurasin. Nyt Pete Parkkosesta olen pitänyt alusta lähtien, ehkä enemmän siitä Pikku-Petestä, jolla oli pitkä, paksu tukka ja rock meininki. Kaunista katsottavaahan hän on edelleen ja tietenkin hyvin seksikäs. Linda ei varsinaisesti koskaan kuulunut lempiesiintyjiini, mutta viulua hän osaa soittaa. Heidän esityksensä on hyvä, hyvin tehty, näyttävä, mutta voittoon suhtaudun suurella epäilyksellä. Liikaa hypetystä, liikaa ennakkosuosiota, liian laskelmoitu, hiottu, liian euroviisu. Toki toivon, että voittaisivat, mutta enemmän toivoin Käärijän voittoa.

(ja ketähän nyt kiinnostaa minun toiveeni)

 

Valvomisen takia nyt väsyttää, reilu 5 tuntia unta ei riitä minulle. Fizban herätti, enkä enää nukahtanut uudelleen, joten lähdettiin lenkille. Nyt juon aamukahvia silmät sikkurassa. Taitaa olla päikkärit jossain välissä edessä. Kun en vielä nukahda, ajattelin sukeltaa kaappeihin, laatikoihin, hyllyihin keräämään kierrätyskeskukseen menevää roinaa, ajatus, jota usein ajattelen, mutta koskaan en toteuta. Josko tänään. Ulkona on kyllä minun mieleinen sää eli pilvinen, joten voisin ulkoillakin, vaikka käydä siellä kasvimaalla hakemassa pois välineitä, joita vein sinne, kun kuvittelin vielä tekeväni jotain. 

 

 Tästä paikaltani näen tällaisen erisävyisen vihreän latvuksen. Selitys on kaksi eri puuta. Taempi on koivu, jonka alkuvihreys on tuollaista kellertävään vivahtavaa. Sitä harvoin tulee ajatelleeksi tai katsoneeksi, mutta muistan yhden kevään, kun iski kylmä takatalvi ja istuskelin autossa matkalla kurssille ja kurssilta pois. Kylmä kausi kesti koko kurssin ajan ja kaikki tienvieren koivut pysyivät kellanruskean sävyn peitossa. Se oli outoa.

 

 Eilen kävin vaihteeksi Hyvinkäällä valittamassa elämääni. Minullehan se teki hyvää, mutta pitäisi muistaa ajatella kuulijaakin ja keksiä jotain kivaa sanottavaa.

 

 Sunnuntaina oli äitienpäivä. Sain pari hienoa kirjaa, kukkapuskan ja mätiä ja smetanaa, siis herkkuja.

---

Nyt on kahvi juotu. Voisin käydä hetken kirjahyllyä läpi ja kömpiä sitten nukkumaan.

 

Luopumisen aikaa

 Maanantai.

Heräsin umpiuupuneena huonosti nukutun yön jälkeen kuten nykyisin yleensäkin.

Kävelin alasti peilin eteen.

Katsoin kuvaani.

Sellainenhan se, vanhan naisen vartalo, iso pinkeä maha, roikkuvat käsivarret, pullakat tissit, valahtanut takamus, päälaelle yltävä kalju otsa, pari pehmeää leukaa, turvonneet silmät.

Tuttu näky.

Totean asian.

Olen vanha.

Olen elänyt vuosikymmeniä.

Olen elänyt, kokenut, nauttinut, taistellut, voittanut, itkenyt, nauranut, jaksanut.

Ei minua elämän jättämät jäljet haittaa.

Se, mikä haittaa, on uupumus, jaksamattomuus, saamattomuus.

Onneksi on Fizban, joka pitää kiinni rutiineissa.

Siispä

pukeuduin

puin Fizbanille pannan

lähdimme ulos aamuun

kuten joka aamu. 

 

 Käveltiin kasvimaalle. Eilen kävin miniän kanssa hakemassa muutamia pensaita ja monivuotisia kukkia turvaan hänen pihalleen. Samalla palstanaapuri kyseli voisiko hän kaivaa minun palstalta maa-artisokkaa ja raparperia. Lupasin. Yksi uusi palstanomistaja kysyi myös raparperia. Sanoin, että kaiken saa viedä. Aiemmin kolmas viljelijä oli kerännyt kiviä omalle palstalleen. Minä olen vihdoinkin tosissaan lopettamassa maanviljelijäelämän. Vähän käyn vielä siivoilemassa. Jos onnistuu, pitäisin palstan vielä siihen asti, kun marjat voi kerätä. Mutta jos ei, niin eipä sekään haittaa. Suuri taakka putoaa harteiltani, kunhan asia on lopullisesti selvä. Vähän tuli haikea fiilis eilen, kun paikalla oli kaikki kivat palstanaapurit.

 

 Mutta en minä enää jaksa, tai ainakaan en viitsi. Hyvin riittää kunhan yritän siivoilla enimpiä, ettei seuraavilla ole niin hirveää. Näin keväällä, kun ei ole vielä verenimijöitä eikä niin paahtavaa aurinkoa, voin ehkä hiukan puuhastella. Mutta kun helteet tulevat, ei onnistu.

 

 Fizbanin kanssa jatkettiin kävelyä rantaan päin. Oli oikein mukava kävelysää. Kiikaria ei ollut mukana, joten ei tarvinnut lintujakaan yrittää nähdä, sai vain nauttia kiihkeästä kevätkonsertista. Jonkun matkaa käveltiin kaukoputken raahaajan kanssa. Hän sanoi, että metsähanhilla on jo poikaset. Jotkut on nopeita.

 

 Nopeasti vihreyskin valtasi alaa.

 

 Lehdet odottivat pompataakseen näkyviin heti, kun sää suosii. Tänään on luvattu sadetta. Se tekisi kyllä hyvää. Kovin on edelleen kuivaa ja pölyistä. Ei ne muutamat pisarat paljon saaneet aikaan.

 

 Kaunosielu koira nautti kukista

 

 ja kävi tutustumassa uuteen kylttiin, joka on ilmestynyt hyppyrimäen kieppeille.

 

 Frisbeet lentelee täällä kaikkialla, sillä frisbeegolfratoja on pykätty metsät täyteen. Täytyy vain luottaa, että heittäjät osuvat oikeaan suuntaan. Sellainen kiekko, jos sattuu kohdalle, tulee aika epämukavaa jälkeä.

 

Ajattelin kyllä käyttää entisiä ulkoilureittejä jatkossakin. Toki en mene suoraan heittolinjalle. 

 

 Mukavaa uutta viikoa kaikille, jotka tänne eksyvät. Minä ehkä puuhastelen jotain hetken. Iltapäivällä menen ystävän kanssa leffaan, jonka luulisin olevan hyvä.