Uudistuminenko jatkuu?

 Olisi syytä jatkua. Kaikenlainen jumppaaminen, venyttely sun muu kehonhuolto on jäänyt totaalisen pimentoon. On siis kipua ja kolotusta kaikkialla. Nyt niin paljon, että häiritsee pahemmin. Joka päivähän minä päätän, että viimeistään huomenna aloitan. Nyt lienee päätettävä, että tänään... kunhan nyt ensin tätä blogia päivitän ja tiskaan... Ei käy! Tiskaan vasta kun olen edes sen vartin jotain puuhastellut. Minullahan on ostettuna kaikenlaista jumppaohjetta, jotka ovat käytössäni ikuisuuden. Hyviä ohjeita. Ei muuta kuin video pyörimään ja teet perässä. Mikä ihmeen vika minussa on, kun en saa aikaan. Minulla on tuttuja, jotka jumppaavat säännöllisesti. Se piirakkamestari kyllä sanoi, että hän ei paljon jumppaile vaikka on todella hyvässä kunnossa. Minua useita vuosia vanhempi ja aina olen luullut, että hän on paljon minua nuorempi. Jotain hän siis tekee oikein. Mutta minä en pysy kuosissa, jos en tee mitään. 

---

Kysymys kaikille: Mitä veikkaatte, aloitanko säännöllisen kehonhuollen tänään ja etenkin jatkanko sitä suunnilleen päivittäin edes vuoden loppuun? Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkinto silloin vuoden lopussa.

 

 Tänään oli tarkoitus tehdä lisää karjalanpiirakoita. Keitin puuronkin eilen valmiiksi. Mutta illalla soi ovikello. Naapuri tuolta alempaa tuli korin kanssa. Oli ollut koko päivän sienessä. Kyykkinyt niin, ettei oikein pystynyt seisomaan suorassa. Ja sitten hän haluaa antaa minulle niitä vaivalla keräämiään sieniä. Ihana ihminen! Joten tänään sen kehonhuollon lisäksi paistelen kanttarelleja pakkaseen.

 

 Kahvijoulukalenterini saapui. Onhan tämä aikamoista tulausta. Tulee aamukahvi kalliiksi. Mutta ajatukseni rahasta on, että jos ostos tuottaa iloa, niin se on hyvä ostos. Ja minä nyt vain tykkään yllätyksistä. Kiva avata luukku ja keittää uudenlaista kahvia. En tiedä, maistanko niissä mitään eroa, kun käytän aika paljon maitoa, mutta uuden pussin avaaminen tuottaa tarpeeksi iloa.

 

 Aamukahvinäkymäni on saanut hiukan väriä. Ja talitiaiset ovat ruvenneet hengailemaan partsilla ja ikkunoiden takana. Syksyä!

 

Jotain uutta

 Tämä vuosihan on ollut luopumisen aikaa. Olen tehnyt monia asioita viimeisen kerran. Olen tehnyt samalla tilaa jollekin uudelle. Eilen pääsin aloittamaan ihan uuden jutun.

 

Kävin kirjoittajaystäväni luona oppimassa karjalanpiirakoiden tekoa. Hän kysyi, tulisinko leipomaan yhdessä. Ensin vähän mietitytti, osaanko mitään. Mutta sitten totesin, että eihän sen nyt ole niin väliä. 

 

 Sain essun eteen ja luvan ottaa kuvia. Taikinan teko ruisjauhoista näytti aika yksinkertaiselta. Tarpeeksi vain vaivaamista, jotta kova taikina notkistuu.

 

Mukaan lisättiin hiukan vehnäjauhoja, jotta taikina tottelisi paremmin.

 

 Tottelevaisesta taikinasta pyöräytettiin tanko. Riisipuuro oli valmiiksi keitetty ja jäähtynyt. Vesilasia ihmettelin. Se ei ollut leipojien juotavaksi vaan auttamaan riisin levittämisessä. Riisi levitettiin kuorelle veitsellä. Jos veistä ei kastellut, riisi takertui siihen, eikä levinnyt mihinkään. Siis kovin hyödyllinen vesilasi.

 

 Taikinapötköstä leikattiin kolikoita. Kolikot paineltiin litteämmiksi

 

 ja alettiin kaulita. Tottuneesti kävi opettajalta kaulitseminen, mutta minäkin sain ihan piirakankuoria aikaan.

 

 Valmiit kuoret saavat olla niin ohuita, että melkein läpi näkee.

 

Kuorelle lusikalla riisipuuroa, joka levitetään. Reunoista saa jäädä hiukan riisitöntä aluetta, joka voi kääntää päälle ja rypyttää. Rypytys pitäisi tehdä painellen, ei nipistäen, jotteivat nypyt palaisi uunissa. Minulla ei painelu oikein toiminut.

 

Valmiina uuniin. Eikös nuo minunkin tekemät mene täydestä? Tässä on osa open osa minun tekemiä. Pellille ei laiteta mitään paperia. Piirakat tarvitsevat kuuman alustan.

 

 Kuumat piirakat uunista ulos.

 

 Voivesiseoksella voitelu

 

 ja peiton alle pehmenemään. Kannattaa laittaa paperi ensin, jottei liina ime voitelukerrosta itseensä.

 

 Sitten vain syömään. Munavoita päälle. Herrkkua!

 ---

Kiitos todella paljon. Oli uskomattoman hienoa päästä mukaan piirakkamaailmaan. Taisin rohmuta melkein kaikki piirakat mukaani. Anteeksi. Annan niitä maistiaisiksi lapsilleni. Kysyin pojalta, joka on nyt pohjoisessa, pitäisikö hänelle laittaa pakkaseen jokunen. Vastaus oli

"No tottakai laitat!"

---

Innostuin leipomisesta niin paljon, että päätin kokeilla, miten onnistuisin kaasu-uunissa paistamaan. Kunhan sade vähän hellittää, pitää mennä kauppaan ostamaan tarvikkeita. 

 

 Fizban täyttää tänään kolme vuotta, joten on tässä juhlaankin aihetta.

 

Kaikenlaisia ongelmia

 

Amazoninlilja päätti pitkästä aikaa kukkia. Kasvatti niin pitkä kukkavarren, että ikkunan katto tuli vastaan. Vaikea kuvata.

---

Oli myös noin vuorokauden kuumetauti. Nousi ihan hyviin lukemiin iltapäivällä. Otin troppia, mutta kuume vain lisääntyi. Otin lisää troppia nukkumaanmennessä. Aamulla kuume oli häipynyt. Vähän oli tahmea olo koko päivän. Illalla lämpö nousi, mutta ei kuumelukemiin. En ottanut troppia, kun kuumeraja ei ylittynyt. Seuraavana päivänä kaikki oli hyvin. Kuumetta lukuunottamatta ei ollut muita oireita.

---

Edellisiä kiusallisempi ongelma on tuo hiiri. Kun kirkkaassa valossa ei näytöstä saa oikein selvää, ei pysty seuraamaan hiirtäkään. Tulee mieleen tietsikan käytön alkuajat. Tooosi örsyttävää!!!

 

 Minä en ole mikään jouluihminen, mutta jotenkin nyt joulukalenterit pyörii mielessä. Ja kun ne pyörii myös netissä, voi tulla napsautetuksi tilauksia. Tämän lisäksi tilasin kahvikalenterin, kun kuitenkin aloitan päiväni kahvilla. Aiemmin tilasin teekalentereita, mutta ne jäi availematta. Teetä juon satunnaisesti suht vähän. Ja pitihän minun saada jotain lankajuttujakin vaikka hukun ennestäänkin lankoihin. Tytär lupasi tehdä lanka-adventtikalenterin. Luulisin, että näm nyt riittävät. --- Vaikka hiukan tuolla mielen pohjalla häilyy kirjallinen joulukalenteri, mutta kuka sitä nyt haluaisi lukea.

---

Nyt muistin, että maanantaina unohdin totaalisesti lyijykynäpiirustuskurssin. Tosin se kuumejuttu alkoi sunnuntaina, joten ehkä annetaan anteeksi? Pitäisi muistaa katsoa kalenteria useammin. Tänään olen katsonut ja olen kohta valmis lähtemään espanjankurssille. Tosin sitä ennen vähän imuroin, pyyhin pölyjä ja heittelen tavaroita paikoilleen. Nyt on vakaa yritys pitää koti suht kuosissa pitemmän aikaa.

 

 On kaunis syksy vaikka ruska ei ole kovinkummoinen. Puiden lehdet lähinnä ruskistuivat ja tuuli on riepottanut ne kohta kokonaan maahan, mutta aurinko paistaa ja on kivan lämmintä.

 

 Naapurit ilahduttavat pihakukilla.

Minä syön aamupalan loppuun, teen espanjan kotitehtävät ja vähän muutakin espanjaa, suoritan mainostamani siivoustehtävät ja yritän vielä ehtiä jotain lankahommiakin tehdä. Pitäisi ottaa paksummat puikot, paksumpi lanka ja tehdä jotain ei-kuvioneuletta, jotta nuo lankamäärät edes vähän kutistuisi. Nyt on muutamia hankalia juttuja eli purkamista ja kerimistä. Olisi pitänyt jo alunperin jättää ohje oman onnensa nojaan.

 

 

Koulutusta

Fizban joutui kouluun. Edelliset koirani ovat osanneet poseerata paikallaan, kun otan kuvia. Tämä taito on tärkeä, koska en tykkää, että kaikissa kuvissa näkyy talutushihna. Fizban on sen verran vilkas, etten ole uskaltanut irrottaa pantaa. Tai yritinhän minä, kun se oli pentu. Ei tullut koskaan (no, tulihan se hirveän huudon ja metsästyksen jälkeen kuitenkin, koska eihän se muuten olisi enää täällä vaan olisi jossain maailmalla) kutsuttaessa niin lähelle, että olisin saanut kiinni. Oli aina vaarana, ettö juoksee vaikka auton alle. Ei se kauas mennyt, mutta pysytteli sopivan matkan päässä, juoksi ja riehui, ryntäili kaiken uuden perään, myös niiden autojen.

 

 Nyt, kun se on jo rauhallisempi, aloitin "paikka" komennolla. Se tietää, mitä paikka tarkoittaa, eikä enää yritä sännätä tiehensä. Koettaa kuitenkin hissukseen hiipiä eteenpäin, joten tulee tällaisia kurjan näköisiä kuvia, kun kuvattavan tekee mieli eteenpäin.

 

 Mutta fiksu ja oppivainenhan Fizban on,

 

 joten uskallan jo hellittää.

  

Saadaan oivia pönötyskuvia.

 

 Tilannekuvissahan hihna ei haittaa. Tässä on menossa tarkkailu.

 

 Pellolle laskeutui joutsenperhe. Isäntä tarkkaili meitä tiukasti kunnes vieras joutsen yritti samaan kohtaan. Silloin tuli yhteenotto. Vieras joutui vaihtamaan peltoa. Vielä ei olle matkafiiliksissä. Matkallahan joudutaan sietämään monenlaisia kanssamatkustajia.

 

Vielä taivaskuvia lopuksi.

 

Sateet menivät - sukat tulivat

 

On ollut reippaita sateita. Koiralenkitkin ovat kutistuneet kovin lyhyiksi.

 

 Kutistuneet lenkit ovat mahdollistaneet sisällä istumisen ja neulomisen.

 

Olen minä muutakin ehtinyt. 

 Olen shoppaillut.

Ostin kolme numeroa liian suuret kumpparit, kun halvalla sai. Se numero oli kyllä vahinko. Sovitin ja katsoin numeron vain hyllyn reunasta, en kengän pohjasta. Ihan hyvin olen kyllä niillä tuolla kurassa ja vedessä lompsutellut. Eivätpähän ainakaan purista.

Ostin myös lankaa, seiskaveikkaa, kun halvalla sain.

Langan osto herätti himon. Olen katsellut lanka-adventtikalentereita. Kovin ovat kalliita 100-200 euroa 5 kerää sukkalankaa. Ehkä pyydän lastani tekemään minulle sellaisen.

Olen myös tilaillut neulekirjoja, ikään kuin minulla ei olisi niitä muutenkin ylenmäärin  ja ikään kuin kovin paljon niistä kirjoista neuloisin. No, joskus jotain.

Olen myös tavannut joitakin ihmisiä, ystäviä eli ollut sosiaalinen. 

Olen myös siivonnut koko kämpän, ihan perinteisestä syystä, koska ystävä tuli nauttimaan punaviiniä kanssani. 

 

 Nyt aurinko paistaa, joten voin tehdä pitempiä lenkkejä.

 

 

Syyspäiväntasaus

Päivä ja yö ovat tänään tasapainossa. Huomenna jo yö eli pimeys on voitolla. Kuten olen usein maininnut, minulle kaamos ei tuota ongelmia. Siihen liittyy sellainen kaunis ilmaus kuin "hämäränhyssy", rauhallisuus, hiljaisuus, omiin ajatuksiin vaipuminen. Kaikki hätäily ja hässäkkä saa jäädä odottamaan vaikka kesää. Kesällä luonto elää kuin viimeistä päivää. Kaikilla on kiire lisääntyä, ottaa auringosta kaikki irti. Äänten kakofonia täyttää ilman. Jokainen nurkkaus ja kolo kihisee elämää. Kyllä sen jälkeen pieni lepohetki tekee hyvää etenkin tällaiselle iäkkäämmälle otukselle, jonka oma olemus on jo menettänyt parhaan vauhtinsa.

 

Krapu tuulimyllystä

  

 

Tuulimyllyjä

 

Niitä minä rakentelen päivittäin. 

Kuten jo aiemminkin olen todennut, minun tekoälyni on tosikko. Sen mukaan "tuulimyllyjen rakentaminen on hieno projekti, joka sopii niin koulun fysiikan työpajoihin, pihakoristeeksi kuin pienois- tai pienoismalliharrastukseen". Ei sanaakaan don Quijotesta, joka minulle tulee aina mieleen tuulimyllyistä. Don Quijotehan taisteli tuulimyllyjä vastaan. Minä en taistele. Minä rakennan hienoja, uljaita, taivaita tavoittelevia tuulimyllyjä. Aina ne romahtavat, ennemmin tai myöhemmin, mutta ei se estä minua rupeamasta tekemään uutta. Typeryyttä sanoisi joku. Minä käytän sanoja sinnikkyys, sisu, peräänantamattomuus. Eihän tästä elämästä tule mitään, ellei ole valmis riskeeraamaan kaikkea tai edes jotain. Siis kaikki taisteluun epäuskoa ja mielikuvituksettomuutta vastaan.

 

  Kurkatkaa SusuPetalin blogista, jossa kerrotaan, että krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan sadan sanan tarina, runo, pakina, juttu ja niin edelleen