Mattopyykille

Liekö eilisellä metsäkävelyllä löytynyt jotain kivaa syötävää, kun ripuli iski. Kylppäriin oli Fizban yrittänyt, mutta matkalla prumpsahti monta kertaa matolle. Yritti se jossain välissä kertoa, että ulos pitäisi mennä, mutta minä en väsyneenä jaksanut herätä. Prumsahtuksiin kyllä sitten heräsin. Toivottavasti ei pitempää vaivaa tule sotkemaan ensi viikon suunnitelmia. Varmaan tämä on omakin vika: Eilen parillekin ihmiselle kehuskelin, miten hyvänä Fizbanin maha on pysynyt.

 

 Sinänsä eilinen reissu sujui hyvin. Fizbanilla oli mukavaa, ilma oli hyvä ja seura erinomaista.

 

Vadelmat ei Fizbanille maistuneet, mutta jotain pientä kivaa olin sillekin varannut. Nyt Fizban nukkuu. Toivottavasti masu on jo kuosissa.

 

Elämä edistyy, minä en

Sunnuntaina kävin hakemassa vielä viimeiset raparperit. Pakastin on nyt täynnä raparperipiirakkaa. Sain samalla käytetyksi ylivuotisia jauhoja. On jäänyt viime aikoina leipominen vähiin. Vähiin jää moni muukin asia. Nytkin on kohta puolipäivä ja vasta aamukahvia keittelen. Käytiin kyllä Viikissä pitkällä aamulenkillä. Tultiin bussilla kotiin. Fizban oli kovin tyynesti bussissa. Ehkä se siitä hissukseen.

Eilen Fizban kävi lääkärissä, eikä todellakaan tyynesti. Vein, kun on rapsutellut paljon ja etenkin käyttäytynyt oudosti. Hiivaa löytyi, lääkittiin, eurot vilistivät tiehensä ja tappelu oli ankara. Tarvittiin kuonokoppakin. Viikon päästä uusi keikka. Ilmeisesti korvat olivat vaivanneet tosi paljon, koska Fizban palasi ennalleen heti, kun palattiin kotiin.

Eilen kävin leffassa sen sijaan, että olisin tehnyt näitä kotitöitä. Oli se lippu, jonka sain vieraalta ihmiseltä ja viimeinen käyttöpäivä. Valitsin elokuvan, jota tuskin kukaan muu haluaisi nähdä eli Claire Simon: Writing Life: Annie Ernaux Through the Eyes of... Dokumentti, joka kertoo  miten Nobel-palkitun kirjailijan Annie Ernaux:n teoksia opetetaan ranskalaisissa kouluissa. Oli taitavasti rakennettu. Jotenkin rupesi tekemään mieli jatkaa taas kirjoittamista.

Tervapääskyt ovat saapuneet tännekin, mutta vielä on aamuisin liian kylmää parvekekahveille. Eikäpä tässä paljon mitään mistään tule. Tänään on pyykki. Hyvä kun ehdin etsiä pyykättävät. Pyykkituvalla menee ainakin kaksi tuntia, joten voisin ottaa neuleen mukaan. Pitäisi jotain valmista saada.

Suomen kultamatsikin jäi katsomatta, kun meillä on Elisa, jonka kanssa MTV ei ole puheväleissä. Hiukan harmittaa, koska kaikki edelliset kultamatsit olen katsonut, vaikka en muuten seuraa jääkiekkoa.

Kohta on taas mummoilua. Taidan raahata läppärin mukaan. Valokuvia pitää setviä, koska on taas aika ruveta väsäämään synttärikirjaa.

Ai niin. Itikatkin ovat saapuneet.

 Kaunista kesää kaikille.

Palapelimatto pelittää!

 

Aamun kirkas aurinkoinen lupaili kaunista päivää ja kaunista tuli.

 

 Lenkilläkin oltiin sen verran ajoissa, että saatiin nautiskella ulkonakin aamuauringon loisteesta.

 

 Auringosta innostuneena keksin hyvä syyn hyödyllisten toimien suorittamisen välttelyyn. Kaivoin palapelimaton esiin. Se oli tuolla hyllyllä sen verran pitkään, että oli kerännyt pölyä päälleen. Ajattelin, että pitää hyödyntää pöytäliinaton kausi. Pyykkäsin pöytäliinan ja ajattelin laittaa sen paikalleen vasta vapuksi.

 

 Ja kappas. Sieltä potköstä paljastui aloitettu palapeli käyttökuntoisena. Enpä olisi uskonut. Tämä siis toimii. Hiukan olivat liikkuneet nuo ohuet reunat, mutta kasassa olivat. Eli, jos on vaikea löytää säilytystilaa isolle palapelille, voin suositella tällaista. Ihan täydellinen tämä ei ole, koska valmiiden osioiden siirtely on hankalaa, koska ne ovat tiiviisti kiinni matossa. Samoin väärässä kohdassa olevan palan vaihtaminen on hankalampaa kuin liukkaalla pinnalla. Mutta hyvä tästä tulee, kunhan jatkan.

 

 Kävin sitten vielä illan ratoksi tuijottamassa matonpesukonetta. Meillä on sellainenkin. Uhkailevat, että kun tämä hajoaa, uutta ei hankita. Toivottavasti mattotupa kuitrnkin säilyy. Tuossa lattialla on hyvä jynssätä isoja mattoja ja huuhdella suihkulla. Täällä on myös valtava pesuallas ja tuollainen käsin pyöritettävä linko. On myös kolme mattojen kuivaushuonetta, kaksi ihan onnetonta, mutta kolmas loistava. Sinne loistavaan jätin matot yöksi. Tämän matonpesuinnon aiheutti Fizban, joka tässä yönä yhtenä kävi lirauttamassa keittiön matolle. Tuli hätä tassuun.

 

 Kiinanruusureppana on kuullut, kun olen luvannut tuhota sen. Hätäpäissään puski pienen kukan oksaan, joka on melkein poikki. Ei ole helppoa olla tuhoontuomittu kiinanruusu.

 

Tänään vain kotoista tonttuilua

 

Aamulenkillä mentiin peltojen ohi. Linnunpelätti otti rennosti aitaan nojaillen. Sitkeästi hän on vuosi toisensa jälkeen jaksanut seistä vartiossa. Eihän linnut hänestä välitä, eikä kauriitkaan, mutta minä tykkään. Kiva oli katsella samalla kun kuuntelin laulurastasta, joka ihan vieressä kuusen latvassa päästeli hurmosta ilmaan. Kyllä nyt kaikkia lintuja laulattaa.

  

Fizban kantelee kepakoita kuten koiran täytyy. Huomasin kuvasta, että kovin takkuista näyttää turkki olevan. Pitänee harjata useammin. Menossa on kevyemmän kesäturkin aika, joten aluskarvaa pitää työntää pois.

 

 Ihan loppuun asti ei koiramainen käytös yllä. Kovasti yrittää kaivaa kuoppaa piilottaakseen saaliin. Ongelma tulee siinä, kun se saalis pitäisi laittaa kuoppaan ja kätkeä. Ei pysty Fizban irrottamaan otettaan.

 

 Tänään oli pyykkipäivä. Eilen ostin omankylänkaupasta ihan uutta pesuainetta. Olen aina käyttänyt joko Omoa ta Bioluvilia, mutta kun nämä olivat aavistuksen halvempia ja vieläpä hajusteettomia, niin päätin kokeilla.

 

 Niinpä sitten istuin pari tuntia tuijottaen koneita, jotka kilvan pyörivät. Hienosti tuo uusin pitää etäisyyttä kahteen muuhun. Se onkin olevinaan jotain parempaa sukua, tosi hidas, punitsee ensin pitkään ja sitten harrastaa vain ekopesua. Ihan hyvää jälkeä kaikki saivat aikaiseksi. Pitkästä talvitakista ei tahrat kyllä poistuneet, mutta en minä muuta olettanutkaan. Tietenkin minulla oli neule mukana, mutta taisin lähinnä surfailla netissä. Nyt tekee kiikarin lisäksi mieli myös uutta kameraa.

---

Tarkoitus oli vielä imuroida, järjestellä ja tiskata, mutta hyvä, jos saan sängyn pedattua. Petivaatteet ovat parvekkeel ottamassa aurinkoa ja odottamassa puhdasta päälleen. Syönnin jälkeen tuntui, että olisi päikkäreiden vuoro. Ehtiihän sitä huomennakin järjestelllä. Tein minä sentään ruokaakin sen verran, että huomiseksi riittää, eli ei ihan turha päivä. 

 ----

Jospa menisin laittamaan sängyn yökuntoon ja istuisin neulomaan. Tosin pitäisi hoitaa edes joku jumppa pois päiväjärjestyksestä. Onhan minulla niitä vartin mittaisia. Kait nyt sellaisen... tai sitten ne päikkärit...