En ole mikään viisuintoilija, mutta miten siinä nyt kävi, että eilen jumituin katsomaan. Yllätyin, miten jotkut esitykset oli aika tyhjänpäiväisiä ja jotkut taas hyviä. Jotenkin sana euroviisu tarkoittaa minulle jotain turhaa. No, Käärijästä tykkäsin ja tykkään, lähinnä elämänasenteen ja haastatteluissa kuultujen mielipiteiden takia. Lordi oli silloin aikanaan suosikkini ja silloin kyllä seurasin. Nyt Pete Parkkosesta olen pitänyt alusta lähtien, ehkä enemmän siitä Pikku-Petestä, jolla oli pitkä, paksu tukka ja rock meininki. Kaunista katsottavaahan hän on edelleen ja tietenkin hyvin seksikäs. Linda ei varsinaisesti koskaan kuulunut lempiesiintyjiini, mutta viulua hän osaa soittaa. Heidän esityksensä on hyvä, hyvin tehty, näyttävä, mutta voittoon suhtaudun suurella epäilyksellä. Liikaa hypetystä, liikaa ennakkosuosiota, liian laskelmoitu, hiottu, liian euroviisu. Toki toivon, että voittaisivat, mutta enemmän toivoin Käärijän voittoa.
(ja ketähän nyt kiinnostaa minun toiveeni)
Valvomisen takia nyt väsyttää, reilu 5 tuntia unta ei riitä minulle. Fizban herätti, enkä enää nukahtanut uudelleen, joten lähdettiin lenkille. Nyt juon aamukahvia silmät sikkurassa. Taitaa olla päikkärit jossain välissä edessä. Kun en vielä nukahda, ajattelin sukeltaa kaappeihin, laatikoihin, hyllyihin keräämään kierrätyskeskukseen menevää roinaa, ajatus, jota usein ajattelen, mutta koskaan en toteuta. Josko tänään. Ulkona on kyllä minun mieleinen sää eli pilvinen, joten voisin ulkoillakin, vaikka käydä siellä kasvimaalla hakemassa pois välineitä, joita vein sinne, kun kuvittelin vielä tekeväni jotain.
Tästä paikaltani näen tällaisen erisävyisen vihreän latvuksen. Selitys on kaksi eri puuta. Taempi on koivu, jonka alkuvihreys on tuollaista kellertävään vivahtavaa. Sitä harvoin tulee ajatelleeksi tai katsoneeksi, mutta muistan yhden kevään, kun iski kylmä takatalvi ja istuskelin autossa matkalla kurssille ja kurssilta pois. Kylmä kausi kesti koko kurssin ajan ja kaikki tienvieren koivut pysyivät kellanruskean sävyn peitossa. Se oli outoa.
Eilen kävin vaihteeksi Hyvinkäällä valittamassa elämääni. Minullehan se teki hyvää, mutta pitäisi muistaa ajatella kuulijaakin ja keksiä jotain kivaa sanottavaa.
Sunnuntaina oli äitienpäivä. Sain pari hienoa kirjaa, kukkapuskan ja mätiä ja smetanaa, siis herkkuja.
---
Nyt on kahvi juotu. Voisin käydä hetken kirjahyllyä läpi ja kömpiä sitten nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti