kun vaahterat kukkii. Ilahdun aina vaahteran kukista. Onneksi aamukahvinäkymässäni on yksi vaahterakin.
Parina päivänä on suunnattu kasvimaalle. Eipä kauan tartte kykkiä, kontata, kaivaa, kun olen ihan poikki. Yllättäin Fizbankin heittäytyy reporankana lattialle, kun kotiudutaan. Kyllähän sekin tekee töitä. Monta isoa kuoppaa on jo kaivanut ja monta keppiä pilkkonut. Innokkaasti auttaa minua. Minä vain en tiedä, pääsenkö huomenna edes liikkeelle. Kovin on jäykkää.
Fizban huolehtii, että hänen ruokavaliostaan löytyy kasviksia. Kukahan huolehtisi minun kasviksista.
Olisiko pitänyt ketunleipiä syödä?
