Totuus lävähti päin naamaa ihan yllättäin. Edellä elvistelin, miten olen ollut kasvimaalla. Enpä mene uudestaan. Eihän se kasvimaan vika sinänsä ole. Vika on heikossa minussa. Olen aina ollut kovin herkkä kuumalle auringolle. Ärsytän usein ihmisiä, kun en halua istua terassilla auringossa. Monien mielestä vain diivailen ja yritän tehdä itsestäni mielenkiintoisen. Kerran olen etelänmatkalla saanut kuumetta pitkän aurinkoisen päivän jälkeen, vaikka oli hattu päässä ja yritin vältellä aurinkoa. No, nyt tapahtui sama parin tunnin palstailun jälkeen. Tietenkin huono kuntoni edesauttoi asiaa. Mutta koska kunto ei ole ainakaan toistaiseki paranemassa, jätän oikeasti yrittämisen. Käyn roskia hiukan siivoilemassa ja ilmoitan pensaita, taimia ja mukuloita haluaville, että nyt on aika. Pari vuorokautta kurjaa oloa on ihan tarpeeksi. Ei tule ikävä.
Tänään on jo hiukan parempi olo, mutta hissukseen käytiin lenkillä. Kasvimaailtana pyysin ulkoilutusapua, mutta muuten on ihan hyvin pärjätty. Pieni pilviharso taivaalla auttaa aina. Ja Fizban on kovin sopeutuvainen. Heinästys välillä keskeytyy, kun muutkin koirat ovat lenkeillä. Harmillisesti monet ovat niin introvertteja, että vain ohittavat mahdollisimman nopeasti. Jos sattuisi sosiaalisempi tapaus, omistajat kiskovat ne nopsaan kauemmas. Mutta kivahan toisia koiria on katsella kauempaakin
ja kuunnella. Usein kuuluu haukkumista jostain metsän siimeksestä. Kuten huomaatte, kielot kukoistavat. Mutta ei taida vielä olla kukkia missään.
---
Tämän päivän puuhastelen kotona. Eilen olisi ollut pyykkitupa. Siirsin maanantaille, koska en vain jaksanut. Saunakin jäi välistä. Ei onneksi ole pakko todistaa itselleen eikä muille, että kyllä minä kykenen kaikkeen vaikka on vähän heikko olo. Voi vain antaa periksi. Yksi vanhenemisen hyviä puolia. Oppii suhtautumaan lempeydellä omaan raadollisuuteensa. Onhan tässä jo ehditty taistella ja todistaa. Nyt löysäillään. Löysäilkää tekin.
Samaistun! Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä heikommin siedän lämpöä ja auringonpaistetta. En ole sitten nuoruuvuosien maannut rannalla ottamassa aurinkoa ja terassilla kutsuu se varjoinen nurkka.
VastaaPoistaPelottaa jo nyt tuleva kesä. Viime kesä meni ketuille helteen ja kilpirauhasen liikatoiminnan vuoksi. Hikoilu oli sietämätöntä.
Nyt huilia sinne. Asiat voi tehdä huomennakin.