Jotenkin on viime aikoina usein näin iltaisin tullut ajatus, ettei tämäkään päivä mennyt ihan täydellisesti. Sen verran usein näin on käynyt, ettei oikein edes jaksa kuvitella, että huomenna sitten. Kukahan ne hyvät aikomukset torppaa? Onko tontun päässä jokin ruuvi väärässä jengassa? Tontun päässähän on kyllä todistetusti jotkut osat vinksallaan, kuten myös sydämessä, keuhkoissa, maksassa, suolistossa, raajoissa. Aika romurautaa, natisten pysyy kasassa. Minun on helppo hyväksyä se, että kun on elänyt, jälkiäkin on jäänyt. Tosin osassa voinee syyttää geenejäkin. Mutta tämä raihnaisuus ikäänkuin kuuluu asiaan.
---
Tänään kävin kampaajalla kynittävänä. Puhuttiin peruukistakin. Jostain syystä kampaaja ei hyppinyt ilosta.
Sellainenkin juttu on tullut esiin minusta, että hiukkasen ärsyttää, kun huomaa ihmisten kohtelevan minua kuin dementikkoa. Mielenkiintoista lienee nimenomaan se, etten itse toistaiseksi hahmota olevani dementikko. Pitänee syventyä asiaan. Eiköhän sekin tässä valkene ajan mittaan.
Innostus on ollut hakusessa. Tuossa kuvia ottaessa kuitenkin jostain alkoi hiipiä ajatus, että voisihan sitä kokeilla kuvaamistakin pitkästä aikaa, kaivaa vaikka naftaliinista sellainen vähän parempi kamera, jota ei ole tullut käytetyksi. Jos ne kiikaritkin saisi. Voisi mennä lintujakin katselemaan.
---
Elikä sieltä ne taas punkee ilmoille, kaikki ne ajatukset, miten huomenna on uusi päivä, jolloin voi tehdä kaikki ne hyvät jutut, jotka on jäänyt tekemättä. Olen oikea tonttu, joka ei opi mistään mitään vaan on aina valmis hakkaamaan päätään seinään. Siispä huomiseen. Vuorokauden päästä nähdään, millaisilla kuhmuilla pääni on.
---
Tonttu vaikenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti