Jotenkin on viime aikoina usein näin iltaisin tullut ajatus, ettei tämäkään päivä mennyt ihan täydellisesti. Sen verran usein näin on käynyt, ettei oikein edes jaksa kuvitella, että huomenna sitten. Kukahan ne hyvät aikomukset torppaa? Onko tontun päässä jokin ruuvi väärässä jengassa? Tontun päässähän on kyllä todistetusti jotkut osat vinksallaan, kuten myös sydämessä, keuhkoissa, maksassa, suolistossa, raajoissa. Aika romurautaa, natisten pysyy kasassa. Minun on helppo hyväksyä se, että kun on elänyt, jälkiäkin on jäänyt. Tosin osassa voinee syyttää geenejäkin. Mutta tämä raihnaisuus ikäänkuin kuuluu asiaan.
---
Tänään kävin kampaajalla kynittävänä. Puhuttiin peruukistakin. Jostain syystä kampaaja ei hyppinyt ilosta.
Sellainenkin juttu on tullut esiin minusta, että hiukkasen ärsyttää, kun huomaa ihmisten kohtelevan minua kuin dementikkoa. Mielenkiintoista lienee nimenomaan se, etten itse toistaiseksi hahmota olevani dementikko. Pitänee syventyä asiaan. Eiköhän sekin tässä valkene ajan mittaan.
Innostus on ollut hakusessa. Tuossa kuvia ottaessa kuitenkin jostain alkoi hiipiä ajatus, että voisihan sitä kokeilla kuvaamistakin pitkästä aikaa, kaivaa vaikka naftaliinista sellainen vähän parempi kamera, jota ei ole tullut käytetyksi. Jos ne kiikaritkin saisi. Voisi mennä lintujakin katselemaan.
---
Elikä sieltä ne taas punkee ilmoille, kaikki ne ajatukset, miten huomenna on uusi päivä, jolloin voi tehdä kaikki ne hyvät jutut, jotka on jäänyt tekemättä. Olen oikea tonttu, joka ei opi mistään mitään vaan on aina valmis hakkaamaan päätään seinään. Siispä huomiseen. Vuorokauden päästä nähdään, millaisilla kuhmuilla pääni on.
---
Tonttu vaikenee.
Raihnaisuus vaivaa minuakin, mutta se ei estä innostusta. Tänään ole menossa kokeilemaan aikuisten balettituntia 😀
VastaaPoistaSinä olet ihailtavan tarmokas. Aikuisbaletti kuulostaa kivalta.
PoistaMinullakin joka paikka alkaa olla romuna. Leikattiin naapurin kanssa tonttien välinen pensasaita eilen ja meikämanne ei pääse tänään edes lävelemään vaikka on molemmat lonkat jo titaania.
VastaaPoistaTitaani kuulostaa niin kestävältä, ettei sitä riko mikään. Minä sinnittelen toistaiseksi ilman varaosia.
PoistaEn jaksa uskoa dementikon kirjoittelevan tällaista tekstiä ❤️ Käytiin äsken naapurin miehen kanssa tätä samaa romurautakeskustelua. Onneksi romurauta on ikuista 😜
VastaaPoistaIloa päivääsi!
Niinhän se on, että romu on ikuista. Romuillaan siis vain eteenpäin.
PoistaSaman olen huomannut kohtelusta. Nuoremmat alkavat puhua kovempaa esim. kaupanmyyjät, vaikka en ole mitenkään ilmaissut kuulevani huonosti.
VastaaPoistaOlen ottanut tavaksi valita yhden projektin per päivä. Esim. vien sukset kellariin tai siivoan yhden kaapin. Usein käy niin, että kun sen yhden projektin tekee, siitä kuoriutuu kuin itsestään jotain muuta, mitä en ollut edes ajatellut.
Yksi projekti on hyvä määrä.
PoistaHui hai, etkä vaikuta muistisairaalta, eikä kannata puhua dementiasta, koska se on vasta se viimeinen vaihe.
VastaaPoistaTuommoiset ajatukset pois vaan raihnaisuudesta ole tietoakaan. Voi olla että nuoremmat ovat nopeammin raihnaisia, kun vaan huistelevat potkulaudoillansa tuolla.
Hienot kuvat, enkä minäkään muista mikä tuo kasvi on :D vaikka tiedän sen.
Toivotaan, ettö raihnaisuus kiertää nuorison.
PoistaUpeat kuvat, kurkkaako viimeisestä "kävyntapainen"
VastaaPoista-minä-mitään-mistään- kasveista tiedä, mutta kauneutta osaan katsoa ja ihailla. Hih, elämän kuuluukin näkyä, tosin vähemmän saisi tuntua, mutta toisaalta, tuntoaisti on tallella kun tuntee - kaikessa on sitä hyvää ja kyllä naurettiin, kun 13vee lapsenlapsi niin yllättyi sulkkistaitojamme vaikka ollaan näin vanhoja, hän ei edes tiennyt, että näin vanhat voi pelata, hih... Lapsen aitous sanoa suoraan ja johan ne on työkaveritkin alkaneet kysellä, että kuinka paljon sulla onkaan vielä työvuosia jäljellä, hih... eli se kuluneisuus näkyy.
Ja mitä tulee innostukseen, ei kai se oikein hakemalla löydy... antaa sen ollakin lomalla välillä, sitä sekin tarttee ja sit yllättäen ottaakin meitä niskasta kiinni ja vie ties mihin touhuun ja johan innostutaan... Tekstisi on soljuvaa, hyväntuulista ja ennenkaikkista armollista sille tärkeimmälle, eli itselleen... jatketaan sillä.... se on parasta!