torstai 7. toukokuuta 2026

Se aika vuodesta

 

kun vaahterat kukkii. Ilahdun aina vaahteran kukista. Onneksi aamukahvinäkymässäni on yksi vaahterakin.
 

 Parina päivänä on suunnattu kasvimaalle. Eipä kauan tartte kykkiä, kontata, kaivaa, kun olen ihan poikki. Yllättäin Fizbankin heittäytyy reporankana lattialle, kun kotiudutaan. Kyllähän sekin tekee töitä. Monta isoa kuoppaa on jo kaivanut ja monta keppiä pilkkonut. Innokkaasti auttaa minua. Minä vain en tiedä, pääsenkö huomenna edes liikkeelle. Kovin on jäykkää.
 

 Fizban huolehtii, että hänen ruokavaliostaan löytyy kasviksia. Kukahan huolehtisi minun kasviksista.
 

 Olisiko pitänyt ketunleipiä syödä?
 

 

3 kommenttia:

  1. Voi, ketunleipiä. En ole moneen vuoteen maistanut. Pitää hakeutua jonnekin metsään, jospa löytyisi.

    VastaaPoista
  2. Ketunleivät ovat kyllä hyviä. Joskus olen laittanut niitä salaatin sekaan.
    Silloin kun syön salaattia...

    VastaaPoista
  3. Meillä on pihassa yllätyksellisen paljon ketunleipiä, ilahduin 💛 Fizban on söpö. Olen odotellut jos vaihtaisit profiilikuvaksesi Yodan 💚😊

    VastaaPoista