torstai 7. toukokuuta 2026

Se aika vuodesta

 

kun vaahterat kukkii. Ilahdun aina vaahteran kukista. Onneksi aamukahvinäkymässäni on yksi vaahterakin.
 

 Parina päivänä on suunnattu kasvimaalle. Eipä kauan tartte kykkiä, kontata, kaivaa, kun olen ihan poikki. Yllättäin Fizbankin heittäytyy reporankana lattialle, kun kotiudutaan. Kyllähän sekin tekee töitä. Monta isoa kuoppaa on jo kaivanut ja monta keppiä pilkkonut. Innokkaasti auttaa minua. Minä vain en tiedä, pääsenkö huomenna edes liikkeelle. Kovin on jäykkää.
 

 Fizban huolehtii, että hänen ruokavaliostaan löytyy kasviksia. Kukahan huolehtisi minun kasviksista.
 

 Olisiko pitänyt ketunleipiä syödä?
 

 

7 kommenttia:

  1. Voi, ketunleipiä. En ole moneen vuoteen maistanut. Pitää hakeutua jonnekin metsään, jospa löytyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketunleipiä kasvaa nyt aika paljon ainakin täällä meillä.

      Poista
  2. Ketunleivät ovat kyllä hyviä. Joskus olen laittanut niitä salaatin sekaan.
    Silloin kun syön salaattia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salaatinsyöminen on sellaista pitäisi-juttua. Onneksi voi napsia lenkillä kaikenlaista ja uskotella, että vihreää on tullut syötyä.

      Poista
  3. Meillä on pihassa yllätyksellisen paljon ketunleipiä, ilahduin 💛 Fizban on söpö. Olen odotellut jos vaihtaisit profiilikuvaksesi Yodan 💚😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli joskus Yoda profiilikuvana, mutta nyt mennään norsulla, Fizbanin lelulla, jonka varastin itselleni.

      Poista
    2. Piti käydä kaivamassa Fizbanin lelulaatikkoa. On Fizbanillakin Yoda, perintöä Mumakilta.

      Poista