Aina ei voi onnistua - ei edes joka kerta

 Sain pari vuotta sitten joululahjaksi neulekirjan, joss oli myös Converse-tossujen ohje. Sehän oli kampaajaltani, joka jo aiemmin oli toivonut Converseja - ja jolle olin myös jo neulonut parit epäonnistuneet. Piti siis ottaa uusi ohje käyttöön. Viime jouluksi en saanut valmiiksi, joten nyt väkersin loppuun.

 

 Neuloin ja purin, purin ja neuloin. Tuollainen jälkikäteen neulottu kantapää ei ole minun juttuni. Siitä tuli ihme muhkurakasa. En enää jaksanut yrittää korjailla. Menkööt näin. Olisi vielä pitänyt kengännauhat tehdä, mutta niistäkään ei tullut hyvää. Olkoot ilman nauhoja. Pysyy ne jalassa.

---

Kehuskelin juuri mummotettavalle, jolla oli jotain toiveita, että osaan neuloa ihan mitä vain. Ehkä osaan, mutta aina jälki ei ole täydellistä. Tarpeeksi monta kertaa purkamalla voisi tulla ihan ok jälkeä, mutta ei nyt enää jaksa. Jokin minua näissä converseissa nyppi koko ajan. En tiedä, miksi se oli niin vastenmielistä. En nyt ehkä ihan pian rupea uuteen urakkaan. keskityn nyt johonkin helppoon juttuun jonkin aikaa.

  

Voiko ihanammin päivän enää alkaa

Aamu, jolloin elämä on tahmeaa, kaikki tippuu käsistä, päätä särkee, jalat ei liiku, huimaa. Makasin halvaantuneena tunnin sängyssä, ennenkuin pääsin ylös, ulos ja lenkille. Ulkona oli leppeä, kostea hämäryys. Laahustin pakollisen aamulenkin ajatellen, että muutaman tunnin päästä pitäisi olla virkeänä, innokkaana, oppivaisena espanjan kurssilla. Illalla olisi vielä ilmastolukupiiri kirjastossa, mutta se on kyllä liikaa. Kaksi toimintaa samalle päivälle ylittää kapasiteettini.

 

 Lukupiirissä olisi kyllä tarjolla mielenkiintoinen kirja. Osaanhan minä sen yksinkin lukea. Sain vasta eilen kirjastosta vaikka olin varannut aikoja sitten. Sen verran  olen aloittanut, että voin suositella.

 

 Kysyn teiltä. Fizban ei osannut vastata. Katsoi vain hämmästyneenä. Sillä ei kuulemme ole näitä ongelmia. Mutta jospa joku teistä osaisi auttaa ja vastata kysymykseen. Miksi aamuyöstä, kun herää vaikkapa kolmelta, on ihan pirteä, mutta kun herää uudestaan heräämisaikaan esim. seitsemältä, ei pysty mihinkään? Epäilen, että aikani riittämättömyys johtuu osittain aamuisista sängyssä lojumisista.

 

 Sain eilen tyrkätyksi Siilejä ja särkyneitä sydämiä sukat jonkun muun kiusaksi. Ihan ohjeen mukaan räpelsin, mutta jättisukat syntyi. Minulla olisi vastaavanlainen ohje lapakkosukkiin. Ainakaan en tee tuollaista kantapäätä vaikka se kieltämättä on näyttävä. Olisi tässä kuitenkin kiireellisempääkin tehtävää, joten pitäisi saada itsensä ylös lojumatta.

 

 Jottei menisi ihan surkeiluksi, kerron ilouutisen. Eilen uutisissa puhuttiin paljon Helsingin uudesta maamerkistä Pasilaan kohoavasta The Nodesta, joka on 132 metriä korkea, 32-kerroksinen tornitalo. Ajattelin kipaista partsille katsomaan. Siellähän se on. Kyllä minulle kaikki näkyy.

 

Oli aamullakin paikallaan, vaikka tuuli yritti katkaista puita. Puutkin kestivät. 

 

 Harkitsen, josko kävisin moikkaamassa...

 

Elämä edistyy, minä en

Sunnuntaina kävin hakemassa vielä viimeiset raparperit. Pakastin on nyt täynnä raparperipiirakkaa. Sain samalla käytetyksi ylivuotisia jauhoja. On jäänyt viime aikoina leipominen vähiin. Vähiin jää moni muukin asia. Nytkin on kohta puolipäivä ja vasta aamukahvia keittelen. Käytiin kyllä Viikissä pitkällä aamulenkillä. Tultiin bussilla kotiin. Fizban oli kovin tyynesti bussissa. Ehkä se siitä hissukseen.

Eilen Fizban kävi lääkärissä, eikä todellakaan tyynesti. Vein, kun on rapsutellut paljon ja etenkin käyttäytynyt oudosti. Hiivaa löytyi, lääkittiin, eurot vilistivät tiehensä ja tappelu oli ankara. Tarvittiin kuonokoppakin. Viikon päästä uusi keikka. Ilmeisesti korvat olivat vaivanneet tosi paljon, koska Fizban palasi ennalleen heti, kun palattiin kotiin.

Eilen kävin leffassa sen sijaan, että olisin tehnyt näitä kotitöitä. Oli se lippu, jonka sain vieraalta ihmiseltä ja viimeinen käyttöpäivä. Valitsin elokuvan, jota tuskin kukaan muu haluaisi nähdä eli Claire Simon: Writing Life: Annie Ernaux Through the Eyes of... Dokumentti, joka kertoo  miten Nobel-palkitun kirjailijan Annie Ernaux:n teoksia opetetaan ranskalaisissa kouluissa. Oli taitavasti rakennettu. Jotenkin rupesi tekemään mieli jatkaa taas kirjoittamista.

Tervapääskyt ovat saapuneet tännekin, mutta vielä on aamuisin liian kylmää parvekekahveille. Eikäpä tässä paljon mitään mistään tule. Tänään on pyykki. Hyvä kun ehdin etsiä pyykättävät. Pyykkituvalla menee ainakin kaksi tuntia, joten voisin ottaa neuleen mukaan. Pitäisi jotain valmista saada.

Suomen kultamatsikin jäi katsomatta, kun meillä on Elisa, jonka kanssa MTV ei ole puheväleissä. Hiukan harmittaa, koska kaikki edelliset kultamatsit olen katsonut, vaikka en muuten seuraa jääkiekkoa.

Kohta on taas mummoilua. Taidan raahata läppärin mukaan. Valokuvia pitää setviä, koska on taas aika ruveta väsäämään synttärikirjaa.

Ai niin. Itikatkin ovat saapuneet.

 Kaunista kesää kaikille.