vaihtelevat
Tänään en kuitenkaan tätä maisemaa pitkään ihaillut, sillä ennen aamukahvia otettiin treenit.
Fizban treenasi metromatkailua useamman pysäkin välin ja vielä sama takaisin. Ihan hyvin meni. Alussa kaikki meteli hermostutti, mutta sitten kiltisti istui. Tylsää oli, kun matkustajia oli kovin vähän, mutta niitä vähiä Fizban sitten piti silmällä sitäkin tarkemmin - ja minua tietenkin.
Olipa ihanaa, kun ulos päästiin hengissä ulos ja löytyi heinääkin syötäväksi. Mahatauti meni ohi suht nopsaan. Nyt ruuansulatus toimii entiseen, hyvään malliin. Ihan ilman oireita en minäkään koirametsästä selvinnyt. Joku verenimijä puri hauikseen ison kutiavan, kirvelevän, turpoavan, leviävän paukaman. Kuka lie ollut, mutta tehokasta myrkkyä oli syytänyt. Kyllä sekin näköjään alkaa mennä ohi, mutta edelleen koko ajan ärsyttää. Koirametsät ovat vaarallisia paikkoja.
Pihlaja, lempipuuni marjailee tänä vuonna kovin vähän täällä meillä päin. Kun tämä yksinäinen tyyppi osui kohdalle, oli pakko ottaa syksyn pakollinen pihlajanmarjakuva.
Ei hassumpi aamukahviaamu - minä pidän sumuisista aamuista.
VastaaPoistaFizbanista on kasvanut oikein reipas matkustaja; saahan muita matkustajia katsella.
Pihlaja on upea, hienossa paikassa, kun saa olla yksin.
En ole katsonut meidän pihlajia, kuinka paljon niissä on marjoja, mutta on niissä jonkun verran.
Mukavaa lauantai-iltaa ja sunnuntaita!
Onpas usvainen / sumuinen aamu ♥
VastaaPoista