Näytetään tekstit, joissa on tunniste aamukahvi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aamukahvi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. marraskuuta 2026

Ankea aamu

 alakulo, alavire, apeus, ilottomuus, ikävyys, innottomuus, lohduttomuus, synkkyys, tylsyys
=
synonyymeja sanalle ankeus
 
Onkohan ankeuttaja käväissyt täällä yön aikana? Vai ovatkohan biorytmini vain heilahtaneet pois radaltaan? Joka tapauksessa yksinäisyys painaa päälle. Tarvittais joku, joka piristäisi, nostaisi ylös, sanoisi, että kaikki on hyvin.
 

 Kaikkihan on hyvin. Aamulenkki hoidettu tihkusateessa eli kävelykyky on tallella. Päätä, niskaa, hartioita kolottaa, joten hengissäkin olen, enkä siis zombina tuolla ulkona kävellyt. Aamukahvi maistuu kahvilta. Aamupalana on benecol-rypsiöljy-jugurtti-mustikka-chisnsiemen-pellavarouhekarpalo-kauraryyni sotku. Siitähän voi käyttää nimitystä tuorepuuro. Vesisadepisarat muuttuivat valkoisiksi, mutta kyllä se silti on vesisadetta, lumisade näyttäisi erilaiselta. Kaikki on siis hyvin valtakunnassani.
 

 Fizban hoiti aamu-uikutukset valmiiksi ja vetäytyi nukkumaan. Minun pitäisi vetäytyä päivän askareisiin ennenkuin on liian myöhäistä. Pyykkituvan olen varannut. Pesen kesätakkeja, siis ajattelen peseväni. Neulovani tietenkin ajattelen. Jouluksi pitäisi jotain saada pakettiin. Ajattelen opiskelevani espanjan sanoja, jotka solahtavat jälkeä jättämättä pääni läpi. Tietenkin ajattelen järjestäväni kaikenlaisia tavaroita, joita olen taas levitellyt kaikille tasoille, tiskaavani, imuroivani roskia, joita on Fizbanin kanssa löydetty jostain ja levitelty pitkin lattioita. Saattaapa taas käydä niin, että ainoa, mitä teen, on ajattelu.
 

 Pitäisköhän keskittyä löytämään uutta vihreää elämää kaikkien kuolleiden runkojen keskeltä. Ainakin on vietävä Fizban uudelle lenkille. Ei nimittäin tunnu rauhoittuvan millään. Kuulee kuulumattomia ääniä ja lietsoo itsensä paniikkiin. Yleensä pieni lenkki ulkona auttaa. Lenkin jälkeen ehkä tartun johonkin toimeen. Olen minä jotain jo tänäänkin tehnyt: aloitin kolesterolilääkityksen. Annoin siis periksi.
 

sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Karsitaan päällekkäisiä toimintoja

 Varasin vihdoinkin labra-ajan. Olen miettinyt sitä loputtomiin. Kolesteroli, että josko saisin sitä vielä lasketuksi, jos söisin vielä paremmin. Suositeltu aika on ensi torstaina. Tilasin siis torstaille. Katsonpa sitten, kun tulokset on valmiit, että mitä nyt. Aika stressaava kuitenkin tuo jatkuva miettiminen, tuhoaako juuri tämä viineri kaiken. Onneksi vielä pääsen tutkimuksiin, vaikka päivän sana on, että kaikkea karsitaan. Mielenkiintoisinta on ne tehottomat leikkaukset tai muut operaatiot. Kuka ja miten ne tehot on mitannut. Ainakin kaikki tutut, jotka on operoitu, on olleet tyytyväisiä. Mutta eivät he enää ole tuottavaa kansanosaa, eivät olleet ennen operaatiota, eivätkä sen jälkeen.
 

Ulkona tuulee. Fizban ei tykkää, kun tuuli ulvoo nurkissa. Yö nukuttiin hyvin. Fizban pysyi tiiviisti vieressäni. Aamulenkillä mentiin koirapuistoon. puoli tuntia Fizban juoksi paalo suussa ympyrää. Ensin toi jonkun viisi kertaa minulle heitettäväksi, sen jälkeen ei irrottanut otetta palloon.
 

Aamutaivaani tästä tuolilta katsoen, on aika tumma
 

 Kun siirrän kameraa kuvaamaan alempaa, näyttää erilaiselta.
 

 Siirryn johonkin eteenpäin elämässä.
 

lauantai 14. marraskuuta 2026

Niin yksin oot sinä ihminen

 

Yksin tässä aamukahviani juon kuten aina. Tykkään rauhallisista aamuista, kun ei tarvitse keskustella kenenkään kanssa, joten ei tässä sinänsä mitään valittamista ole. Eilisestä jäi vähän ankea olo, mutta tänään on uusi päivä. Huonosti nukuttu yö kyllä painaa. Fizban on jotenkin hermostunut, herättelee minua monta kertaa yössä. Pakko lähteä ulos, kun ei anna periksi, mutta mitään sen kummempaa ei ole vatsan toiminnassa. Ääniherrkkys on kyllä reilusti liioiteltua. Hankalaksi menee elämä. Jokainen hissin liike ja naapureiden kolahdus saa aikaan uikutuskohtauksen. Mistähän moinen on meille muuttanut? Nytkin tuli tuohon tuolin viereen vapisemaan ja uikuttamaan. Minä en edes välttämättä kuule mitään kolinaa, mutta Fizbanin kuulo on omaa luokkaansa. En viitsisi pitää koko aikaa jotain telkkaria päällä. Aika epätoivoista tämä elämä nyt. Täytyy vain toivoa, että menee ohi kaikki.
 

Olen pessyt pari ikkunaa, joten tokihan eilen satoi koko päivän kaatamalla. Se on varma keino saada vesisade aikaan, kun pesee ikkunat. Sateen jälkeen ne näyttää siltä kuin ei olisikaan pesty. Täytyy vain tyytyä siihen tietoon, että kyllä pesin.
 
Nyt ulkona melkein sataa lunta. Hiljakseen pieniä valkoisia pisaroita leijuu ikkunan takana. Kattojen päälle on muutama milli valkoista kertynyt. 0,4 näyttää lämpömittari eli kylmennyt on sää. 
 
Yöllä ajattelin, että auttaisko rauhallisempiin uniin, jos yrittäisin väsyttää Fizbanin päivällä. Saattaa kuitenkin olla, että itse vain väsyisin entistä enemmän. Nyt on sellainen olo, etten jaksaisi mitään. Jännä piirre on se, että kun ruumis on väsynyr, mieli painuu matalalle, synkkiin vesiin. Tänään sitten sukeltelen. Toki myös neuloskelen ja varmaan työntelen imuriakin.
 
Ja palaan menneeseen: 
kuten Saukkis tiesi, se minua kiusannut kappale oli
Valkoiset tiikerit
On hiljaista vierelläniKun korpit huutavat sisimpääniMä tunnen, on noitien tanssi alkanut jossain
Tiikeri silmissäniMetsästäjät kannoillaniOn suussani veren maku, kun juoksen pois jostain
On isot valkoiset tiikerit karanneetOn kadonneet jäljet länsituuleenJa rukous kiirii moskeijaan hiljaiseenKun isot valkoiset tiikerit katoaa pimeyteen
On hiljaista edessäniKun oven potkaisen tieltäniMä tunnen, on iso valkoinen täällä jossain
Tiikeri silmissäniMetsästäjät kannoillaniMinä ymmärrän sua, sinä ymmärrät muaSe on jotain
On isot valkoiset tiikerit karanneetOn kadonneet jäljet länsituuleenJa rukous kiirii moskeijaan hiljaiseenKun isot valkoiset tiikerit katoaa pimeyteen
On isot valkoiset tiikerit karanneetOn kadonneet jäljet länsituuleenJa rukous kiirii moskeijaan hiljaiseenKun isot valkoiset tiikerit katoaa pimeyteen
 

 Mielialan kohotukseksi vähän vanhaa väriä.
 

torstai 5. marraskuuta 2026

Aamu

 Marraskuun aamu, kylmä ja harmaa
Aurinko nousee, väsyttää silmiä
Sumuisen taivaan alla
Kaupunki herää, hiljainen ja vaalea
Uupunut päivä odottaa, mitään sanomatta
 
Näin tekoäly runoili, kun pyysin. Aika hyvin kuvaa mielialaani. Herään nykyisin jäykkänä, kankeana, päänsärkyisenä, väsyneenä. Raahaudun ylös vain koska on pakko mennä pissalle. Muistan, miten nuorena oli ihanaa herätä, jäädä hetkeksi lojuskelemaan, ajatella uutta päivää. Silloin oli kevyt olo, leijaileva. Nyt kaivaudun jostain syvästä kuopasta paksun painavan kerroksen alta viimeisillä voimillani. Ikävintä koko hommassa on, että tuntuisi varmaan kevyemmältä, jos jaksaisin sitä kunnon kohotusta, joka on siis jälleen kerran jäänyt. Kyllähän minulla halua olisi, mutta ei ole voimaa. Kuten Leinokin totesi "vai olen niitä, joilla on tahto ei voimaa".
 

 Auringolla on voimaa. Se jaksaa värjätä lehdettömät haapojen rungot ja oksat kultaisiksi, ilahduttaa silmiäni, mieltänikin. 
Aamulenkki menee kuin humalaisena hoiperrellen. Tasapaino jaksaa tökkiä. Jalka ei nouse vaan raahautuu eteenpäin. Fizban intoilee. Katson sitä väsynein silmin. Ajattelen, onneksi on koira.
 

 Aamukahvin seuraksi paistoin banaaniletun. 
Banaanit on mukavia, mutta niissä on yksi huono puoli: kuoret. Banaani pitää kuoria. Kuoret pitää heittää biojätteeseen. Koska biojätettä ei kuitenkaan kerry peruspäivässä kovin paljon, jäävät banaanin kuoret oleilemaan biojätepussiin. Ja ennen kuin huomaatkaan, kotona on myös banaanikärpäsiä. 
Olen kehittänyt tähän ratkaisun. Kuorin kaikki banaanit samalla kertaa. Vien kuoret molokkiin ja laitan sisukset ilmatiiviissä astiassa jääkaappiin. Säilyvät yllättävän pitkään.
 
Aamukahvin jälkeenhän sitä on taas suht elävien kirjoissa. Johtuneeko kahvista vai onko vain totuttu ajatus: "Kahvi piristää."
 
Eilen en mennyt espanjan kurssille. Onnistuin kehittämään vatsataudin. Minähän yritän laskea kolesterolia. Jouduin mainoksen uhriksi ja ostin clucavenaa. En tiedä kolesterolista, mutta tehokkaasti se tyhjentää vatsan. Olisinko eilen ihan tarkoituksella taas kokeillut, pysyisikö puolikas annos kiltisti vatsassa? Voihan se olla, että niin kovasti halusin lintsata, että ripuli tuntui pieneltä pahalta. Tänään en ota clucavenaa, en puolikasta annosta enkä edes neljännestä.
 
Tänään menen kauppaan. On hankittavia ruoka-aineita. Keksin myös uuden syyn, katsoa vihkoja. Kirjoitan vihkoon kaikkea kivaa espanjaa, numeroita, suuntia, suvun jäseniä, kysymyssanoja, preositioita, adjektiiveja... kaikkea pikkusälää. Ja koska tähänkin pätee, että käsinkirjoittamalla oppii paremmin, etsin taas vihkoa, aika paksua, pehmeäkantista, A4 kokoista. 
 
Vaikka lienen saamaton, olen ainakin hyvä keksimään tekosyitä erilaisen turhan hankintaan.
 
Toiveikasta torstaita teille!!! 
 

perjantai 23. lokakuuta 2026

Suuri siivouspäivä?

 Intoa puhkuen en aloita päivääni. Olen uupunut, ihan naatti. Päätä särkee, niskat on jumissa, huimaa. Mutta kunhan saan aamukahvin juotua, niin eiköhän tämä tästä taas kitkuttele eteenpäin. Olen usein vaipumassa alakuloon. Se on luontoni, eikä tämä minun nykyinen elämä ole kovin hohdokasta. Ei mikään ole huonostikaan, mutta eipä hyvinkään. 
 
Eilen kävin leffassa. Se nosti minut taas huipulle. Rakkautta ja virtahepoja. Dome Karukoski. (Ei kait ole ihan normia, että en muista mitään nimiä, termejä, sanoja. Dome on lemppariohjaajiani, mutta kun piti nimi tähän kirjoittaa, mieleen ei tullut mitään. Yleensä jaksan odottaa, että n imi palaa joskus tietoisuuteen, mutta nyt piti kuukkeloida, jotten jää koko päiväksi tähän.) Hesarin arvostelija oli haukkunut leffan maanrakoon. Tiedän, kun yksi ystäväni kieltäytyi lähtemästä mukaan. Onneksi on muitakin. Minusta, ja myös tästä ystävästä, joka oli mukana, leffa oli tosi hieno, Päivän pelastaja.
 

Joka päivä ei voi mennä leffaan. Onneksi joka päivä voi katsella ikkunasta. Oli kaunis auringonnousu. Nyt on jo herkkyys hävinnyt, mutta aamu-utu oli hieno.
 
Siivouspäivä tänään, koska joskushan on ryhdistäytyttävä. Fizban auttaa. Oksensi useampaan paikkaan, mm. sänkyyn, joten pyykkitupa kutsuu. Fizbanilla on ripuliakin, mutta niitä on tullut vain ulos. Käydään usein ulkona. Nytkin aamukahvi oli jo tippunut, kun Fizban tuli inuamaan tuolin viereen. En uskaltanut olla lähtemättä uudelle lenkille. Eipä se muuta kuin pissaili. Nyt nukkuu tyytyväisenä. Minä juon kahvini loppuun ja käyn toimeen. Kasaan pyykit kasseihin, tiskaan, imuroin, kastelen lattiat, levittelen pölyjä ympäriinsä, näin ainakin teoriassa. --- Minähän olen enemmän niitä, joilla on tahto ei voimaa. Mutta yritystä ja sitkeyttä nousta uudestaan löytyy.
 
Ihan ensin kuitenkin otan tuolijumppatuokion. Eihän se jokapäiväinen liikunta ole toiminut. Mutta voihan senkin aloittaa aina uudestaan.
 
Tuolijumpan jälkeen laitan Yrjölänpuuron uuniin valmistumaan. En ole aikoihin viitsinyt sitä tehdä, mutta ehkä Fizbanin maha taas kaipaa kotiruokaa.
 

 

sunnuntai 11. lokakuuta 2026

Uudistuminenko jatkuu?

 Olisi syytä jatkua. Kaikenlainen jumppaaminen, venyttely sun muu kehonhuolto on jäänyt totaalisen pimentoon. On siis kipua ja kolotusta kaikkialla. Nyt niin paljon, että häiritsee pahemmin. Joka päivähän minä päätän, että viimeistään huomenna aloitan. Nyt lienee päätettävä, että tänään... kunhan nyt ensin tätä blogia päivitän ja tiskaan... Ei käy! Tiskaan vasta kun olen edes sen vartin jotain puuhastellut. Minullahan on ostettuna kaikenlaista jumppaohjetta, jotka ovat käytössäni ikuisuuden. Hyviä ohjeita. Ei muuta kuin video pyörimään ja teet perässä. Mikä ihmeen vika minussa on, kun en saa aikaan. Minulla on tuttuja, jotka jumppaavat säännöllisesti. Se piirakkamestari kyllä sanoi, että hän ei paljon jumppaile vaikka on todella hyvässä kunnossa. Minua useita vuosia vanhempi ja aina olen luullut, että hän on paljon minua nuorempi. Jotain hän siis tekee oikein. Mutta minä en pysy kuosissa, jos en tee mitään. 
---
Kysymys kaikille: Mitä veikkaatte, aloitanko säännöllisen kehonhuollen tänään ja etenkin jatkanko sitä suunnilleen päivittäin edes vuoden loppuun? Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkinto silloin vuoden lopussa.
 

 Tänään oli tarkoitus tehdä lisää karjalanpiirakoita. Keitin puuronkin eilen valmiiksi. Mutta illalla soi ovikello. Naapuri tuolta alempaa tuli korin kanssa. Oli ollut koko päivän sienessä. Kyykkinyt niin, ettei oikein pystynyt seisomaan suorassa. Ja sitten hän haluaa antaa minulle niitä vaivalla keräämiään sieniä. Ihana ihminen! Joten tänään sen kehonhuollon lisäksi paistelen kanttarelleja pakkaseen.
 

 Kahvijoulukalenterini saapui. Onhan tämä aikamoista tulausta. Tulee aamukahvi kalliiksi. Mutta ajatukseni rahasta on, että jos ostos tuottaa iloa, niin se on hyvä ostos. Ja minä nyt vain tykkään yllätyksistä. Kiva avata luukku ja keittää uudenlaista kahvia. En tiedä, maistanko niissä mitään eroa, kun käytän aika paljon maitoa, mutta uuden pussin avaaminen tuottaa tarpeeksi iloa.
 

 Aamukahvinäkymäni on saanut hiukan väriä. Ja talitiaiset ovat ruvenneet hengailemaan partsilla ja ikkunoiden takana. Syksyä!
 

lauantai 22. elokuuta 2026

Ne ihanat aamukahvimaisemat

 

vaihtelevat
Tänään en kuitenkaan tätä maisemaa pitkään ihaillut, sillä ennen aamukahvia otettiin treenit.
 

 Fizban treenasi metromatkailua useamman pysäkin välin ja vielä sama takaisin. Ihan hyvin meni. Alussa kaikki meteli hermostutti, mutta sitten kiltisti istui. Tylsää oli, kun matkustajia oli kovin vähän, mutta niitä vähiä Fizban sitten piti silmällä sitäkin tarkemmin - ja minua tietenkin.
 

Olipa ihanaa, kun ulos päästiin hengissä ulos ja löytyi heinääkin syötäväksi. Mahatauti meni ohi suht nopsaan. Nyt ruuansulatus toimii entiseen, hyvään malliin. Ihan ilman oireita en minäkään koirametsästä selvinnyt. Joku verenimijä puri hauikseen ison kutiavan, kirvelevän, turpoavan, leviävän paukaman. Kuka lie ollut, mutta tehokasta myrkkyä oli syytänyt. Kyllä sekin näköjään alkaa mennä ohi, mutta edelleen koko ajan ärsyttää. Koirametsät ovat vaarallisia paikkoja.
 

 Pihlaja, lempipuuni marjailee tänä vuonna kovin vähän täällä meillä päin. Kun tämä yksinäinen tyyppi osui kohdalle, oli pakko ottaa syksyn pakollinen pihlajanmarjakuva.