maanantai 27. huhtikuuta 2026

Rakeita

Aina kun läksin Fizbanin kanssa ulos, alkoi sataa rakeita. Päätin, että kolme lenkkiä riittää, etteivät kaikki kuole, kun rakeet hakkaavat päähän.


Kieloja ei lannista mikään. Ne tunkevat ylös kaikkialta täynnä elämänvoimaa. Fizbanissakin on voimaa. Jokin kutsuu toisen koiran luo. Mutta sitten on joku mummo, joka käskee tiukasti "PAIKKA!" Filmaamaan pitäisi pikku koiran oppia.

No, se mummo käytti päivänsä järjestellen lankoja. Sehän oli ihan kivaa. Päivästä jäi positiivinen olo, vaikka langoissa pyöriskely oli sijaistoimintaa. Varsinainen projekti oli siivous. No, tulihan siinä kerätyksi melkoinen kasa pölykoiria aitaukseen. Ja onhan tässä vielä päiviä niille pölykoirillekin. Järjestelin lankoja niin hyvin, että jäi kolme tyhjää muovilaatikkoa. Oliskohan nyt helpompi löytää just ne oikeat langat. Tosin yhdet lähes valmiit tossut on kateissa. Niitä ei vain ole missään. Tämä kuvaa aika hyvin minun tavarakaaosta. Etsin niitä kaikkialta, missä ne vois olla. Ei löytynyt. Ja sitten ne joku päivä putkahtaa jostain esiin. Huomenna siivous jatkuu, mutta ei koko päivää, koska on muutakin ohjelmaa. 


 

 

12 kommenttia:

  1. Siivous on tämän vuodenajan pakolllista toimintaa. Ei sitä millään saa päivässä parissa valmiiksi, mutta mikä kiire tässä on? 🙂 Hauska nähdä että on jo kieloja. Varmaan meidänkin pihassa. En ole ehtinyt katsoa . . .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran kiire, että vappupäivänä pölähtää kämppä täyteen munkinsyöjiä.

      Poista
  2. Minäkin selvisin hengissä eilisestä raekuurosta. Yllätti kyllä totaalisesti.

    Ei kyllä yhtään innosta siivoaminen. Onneksi sitä voi tehdä joskus tulevaisuudessakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että selvisit hengissä. Minua todella huolestutti, kun ulosmenoni sai aikaan niitä raesateita.

      Poista
  3. Onhan siivouskin helpompaa, kun jotkut pienemmät osiot on jo siivottu 😄
    Minä kun yritän ottaa äidin koirasta kuvaa, se ei koskaan katso kameraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kun jää nyhertämään niitä pieniä, ei aika riitä isoihin. Prempi olisi ensin vetää isolla kädellä suurimmat puutteet.

      Poista
  4. Olen kuullut, että meilläkin olisi satanut rakeita. Minulta meni aivan ohi. Olenkohan niin keskittynyt blogien lukemiseen, että jäi tämä luontoilmiö kokematta.

    VastaaPoista
  5. Kun joka päivä tekee jotain vähän, asiat etenee. Joskus asiat etenee sillä, kun vain suunnittelee asioiden etenemistä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty 😏.

    VastaaPoista
  6. Fizban niin terhakkaana kielipillien joukossa...
    Minäkin erehdyin joskus toivomaan pihan perälle kieloja (lapsuuspihan kukkasia) ja mättää Ukkokulta toi, jestas... niistä ei pääse eroon millään ja MÄTÄS on jättiläistynyt, levinnyt parkkipaikan puolelle.

    Hih - vai piiloutuu ja putkahtelee sielläkin... niin täälläkin... mun toinen leppäkerttusukka esittää tällähetkellä vaikeasti tavoitettavaa!!
    Wappumieltä iloista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielot on kyllä pahuksia. Minäkin istutin palstalle joskus reilu 20 vuotta sitten ja vaikka olen yrittänyt kaivaa kaiken pois, yhä niitä putkahtelee esiin. Ja kaikki meidän lähitienoon metsät on kielopeltoa keväisin. Kaunis kukka, mutta rasittava.

      Poista