Kävin entisen työkaverin (kaikkihan ne ovat entisiä, koska nyt en tee töitä, joten ei ole työkavereita) kanssa Ateneumissa. Siellä on Eero Nelimarkan näyttely
Olipas se tosi hyvä. Tykkäsin etenkin muotokuvista, kasvoista. Niissä näkyi sielu. Vaikka lähes kaikki olivat totisia, silti kaikki olivat omanlaisiaan myös lukemattomat omakuvat.
Joku hymyilikin. Mona Lisa.
Olihan siellä niitä maisemiakin.
Pohjanmaalta
ja Lontoosta ja Pariisista.
Sukanneulojaa en voinut sivuuttaa.
---
Olipa hieno näyttely ihan uudenlaisesta Nelimarkasta. Suosittelen. Tauluja oli kyllä hengästyttävän paljon, mutta tekstit napakoita ja mielenkiintoisia.
Kaiken kulttuurin ohella Kotitontun pitää muistaa kotiakin. Tällainen pörrää parvekkeella, iltaisin vähän kohmeisenakin. Yritän selittää hänelle, että vaikka on kovin viehättävä, mitäpä, jos hakisi pesää jostain muualta.
Kotoistahan se tämäkin on. Toissapäivänä joku oli saanut aikaan maastopalon, joka onneksi saatiin nopsaan loppumaan. Tuo valkoinen ei ole lunta vaan sammutusvaahtoa, Fizbanin oli ihan pakko päästä sitä katsomaan.
Tuo näyttely täytyy käydä katsomassa. Maisemat eivät niin kiinnosta, muotokuvat kyllä.
VastaaPoista