Aamukahvit parvekkeella

 

Toukokuu, joten lienee syytä siirtyä ulkokahvitteluun. Ei olisi kannattanut. Paleli niin, etten millään tunnu selviäväni tästä horkasta. Kylmetyin sen verran, että voin sanoa vilustuneeni ja odottaa flunssan iskemistä vaikka en kovin pitkään viipynyt. Ehkä saa lämpötila nousta ennen seuraavaa uskaliasta ulkoilua. Vaikka aurinko paistaa ja paisteessa asteet nousevat, on tuuli yhä jäinen.

 

 Kaunista säätä on piisannut ja oli vappuna lämminkin, vaikka nopeasti tuuli alkoi viilentää.

 

 Vappuna paistoin munkkeja. Syöjiä oli paljon ja hyvin näyttivät maistuvan. Itse söin yhden. Jotenkin ei tee mieli, kun siinä hellan edessä rasvan hajussa raataa. Mutta mukavahan niitä on tehdä, kun toiset tykkää. Kerran vuodessa voi uhrautua yhteisen hyvän eteen. 

---

Vappuna alkoi myös saunavuoroni. Olipa mukavaa. Vuosikausiin en ole paljon saunonut, kun luovuin saunavuorostani ja lopetin uimahallilla käynnin.  Nyt tuntui niin kivalta, että harkitsen lenkkisaunassakin käyntiä. Voisin kokeilla ja katsoa, miten ruuhkaista siellä on. Veikkaan, että ei kovin, mutta on mahdollista, että joku aika on suosittu. Ehkä juuri se aika, joka minullekin parhaiden sopisi. Uimahallillakin voisin taas ruveta käymään. Onhan minulla uimapuku ja uimataito. Nämä nyt taitavat oll niitä suunnitelmia, jotka unohtuvat. Pääasia, että nyt on oma saunavuoro.

 

 Jotain näkyvää on tuuletkin saaneet aikaan. Iso kuusi oli kellahtanut tien varteen. Yllättävän vähän noita puita kaatuu vaikka välillä puhurit on kovia. On myös pitkiä puita, jotka huojuvat ja natisevat, mutta pysyvät silti pystyssä.

 

Olen myös ihmetellyt, miten pimeää vielä on öisin. Maailmassa paljon on ihmeellistä asiaa, mi hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.