Joku päivä sitten kävin Hyvinkäällä ja vihdoinkin näyttelyssä, johon oli usein pitänyt mennä. Onneksi menin. Oli nimittäin tosi hyvä!
Tässä on kaksi lempiasiaani, suo ja susi. Suot ovat lähellä sydäntäni ja sudet myös, avaraa silmälle sopivaa maisemaa ja kauniita, vapaita eläimiä. Tätä kuvaa katsellessa minulle tulee rauhallinen, hyvä olo.
Pääskyistä tulee lapsuus mieleen, vaikka näkyy niitä täälläkin, kun vain etsiytyy oikeisiin paikkoihin. Tänään, etsiytymättä, näin urpiaisen. Oli ihana aamuyllätys, niin kauniin pinkki rintamus.
Ja ihan Pöllön iloksi hieno pöllö.
Tämä ehkä tarkoittaa sitä, että ehkä pääsen taas tunturiin.
---
Jännästi olen ruvennut sopeutumaan elämän rajallisuuteen. Ehkä viimeiset kerrat ovat mielessä. Ehkä Eput oli elämäni viimeinen keikka. Ehkä menen viimeisen kerran tunturiin. Viimeiset kerrat ei ahdista, ei ole surullisia, ne ovat vain tosiasioita.
Oletan kuitenkin, ettei tämä ole viimeinen kerta, kun Fizban vie minut kävelylle Viikkiin
eikä tämä ole viimeinen kerta, kun näen kauriin syövän jonkun istutuksia.
---
Olen käynyt vakoilemassa, miten hylkäämäni kasvipalsta pärjää. Pitkää heinää, paljon rikkaruohoja, jotain onnetonta viljely-yritystä, joka hukkuu rehevyyden alle. Maa lepää ja odottaa.
Upea ilves ja muitakin hienoja juttuja 🌻
VastaaPoistaMonet hyvästijätöt ovat samalla kiitoksia, ei surullista 🩵
Laajat maisemat siellä Viikissä.
Viikissä on yliopiston pellot, joten siellä on avaruutta. Kesällä lehmätkin on aamupäivisin laitumella. Vähän maalaistunnelmaa.
PoistaKuvasit hienosti sopeutumista elämän rajallisuuteen. Rita A kirjoitti tuossa yllä kauniisti, miten hyvästijätöt ovat samalla kiitoksia. Näin on rauhallista ajatella.
VastaaPoistaMinut on yllättänyt se, miten iän myötä ajatuksiin tulee viimeisiä kertoja. Ihmettelin parikymmentä vuotta sitten, miten yksi tuttu puhui usein elämän ellipsin muodosta, miten hän on jo siirtynyt lähentymään elämän loppua ja alkua. Mutta ilmeisesti ihmisen mieli rakentuu niin, että lopun lähestyessä, loppu rupeaa tuntumaan oikealta. eikähän tämä tarkoita, ettenkö voisi vielä joskus mennä keikallekin, jos sopiva tilaisuus tulisi eteen. Nyt on vain tunne, että ihan tarpeeksi olen saanut siitäkin nauttia.
Poista❤️
VastaaPoistaAinakin kun katsoo kuvia tuonkin Eppujen konsertin tungoksesta, ei tee mieli sitä. Onneksi musiikki säilyy, siitä voi nauttia.
VastaaPoistaKävin tässä entisellä kotiseudulla, tuli minunkin mielee, että vieläköhän jaksaa matkustaa näin siinä junassa ja muutenkin aika raskasta on. Aika terve pitää olla että jaksaa.
Hyvinkää on kyllä sellainen paikka, jossa en ole koskaan käynyt.
Keikalla on kyllä hieno fiilis. Esiintyjät yhdistää kulijoita. Ollaan kuin yhtä perhettä. Elämys on erilainen kuin yksin kuunnellessa. Onneksi musiikki kuitenkin säilyy.
PoistaMinulla on Hyvinkäällä ystänä. Siksi siellä käyn.