Jotain uutta

 Tämä vuosihan on ollut luopumisen aikaa. Olen tehnyt monia asioita viimeisen kerran. Olen tehnyt samalla tilaa jollekin uudelle. Eilen pääsin aloittamaan ihan uuden jutun.

 

Kävin kirjoittajaystäväni luona oppimassa karjalanpiirakoiden tekoa. Hän kysyi, tulisinko leipomaan yhdessä. Ensin vähän mietitytti, osaanko mitään. Mutta sitten totesin, että eihän sen nyt ole niin väliä. 

 

 Sain essun eteen ja luvan ottaa kuvia. Taikinan teko ruisjauhoista näytti aika yksinkertaiselta. Tarpeeksi vain vaivaamista, jotta kova taikina notkistuu.

 

Mukaan lisättiin hiukan vehnäjauhoja, jotta taikina tottelisi paremmin.

 

 Tottelevaisesta taikinasta pyöräytettiin tanko. Riisipuuro oli valmiiksi keitetty ja jäähtynyt. Vesilasia ihmettelin. Se ei ollut leipojien juotavaksi vaan auttamaan riisin levittämisessä. Riisi levitettiin kuorelle veitsellä. Jos veistä ei kastellut, riisi takertui siihen, eikä levinnyt mihinkään. Siis kovin hyödyllinen vesilasi.

 

 Taikinapötköstä leikattiin kolikoita. Kolikot paineltiin litteämmiksi

 

 ja alettiin kaulita. Tottuneesti kävi opettajalta kaulitseminen, mutta minäkin sain ihan piirakankuoria aikaan.

 

 Valmiit kuoret saavat olla niin ohuita, että melkein läpi näkee.

 

Kuorelle lusikalla riisipuuroa, joka levitetään. Reunoista saa jäädä hiukan riisitöntä aluetta, joka voi kääntää päälle ja rypyttää. Rypytys pitäisi tehdä painellen, ei nipistäen, jotteivat nypyt palaisi uunissa. Minulla ei painelu oikein toiminut.

 

Valmiina uuniin. Eikös nuo minunkin tekemät mene täydestä? Tässä on osa open osa minun tekemiä. Pellille ei laiteta mitään paperia. Piirakat tarvitsevat kuuman alustan.

 

 Kuumat piirakat uunista ulos.

 

 Voivesiseoksella voitelu

 

 ja peiton alle pehmenemään. Kannattaa laittaa paperi ensin, jottei liina ime voitelukerrosta itseensä.

 

 Sitten vain syömään. Munavoita päälle. Herrkkua!

 ---

Kiitos todella paljon. Oli uskomattoman hienoa päästä mukaan piirakkamaailmaan. Taisin rohmuta melkein kaikki piirakat mukaani. Anteeksi. Annan niitä maistiaisiksi lapsilleni. Kysyin pojalta, joka on nyt pohjoisessa, pitäisikö hänelle laittaa pakkaseen jokunen. Vastaus oli

"No tottakai laitat!"

---

Innostuin leipomisesta niin paljon, että päätin kokeilla, miten onnistuisin kaasu-uunissa paistamaan. Kunhan sade vähän hellittää, pitää mennä kauppaan ostamaan tarvikkeita. 

 

 Fizban täyttää tänään kolme vuotta, joten on tässä juhlaankin aihetta.