Kesän hyviä hetkiä on aamukahvit parvekkeella, ei hellettä, ei auringon porotusta, ei verenimijöitä, vain rauhaa, hiljaisuutta ja tervapääskyjä. Fizbankin kävi useamman kerran tarkistamassa tilanteen, mutta palasi aina sisälle nukkumaan.
Parvekkeen alapuolella mänty aloittelee kukintaansa. Kohta on keltainen kerros kaikkialla.
---
ps. Sukelsin kaappeihin taas kerran. Miten se onkin vaikea päästää irti. Elämä olisi helpompaa, jos kaikkea ei olisi liikaa. Sen tiedän, mutta silti on niin kovin vaikea täyttää kasoja "kierrätykseen", "roskiin".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti