Fizban joutui kouluun. Edelliset koirani ovat osanneet poseerata paikallaan, kun otan kuvia. Tämä taito on tärkeä, koska en tykkää, että kaikissa kuvissa näkyy talutushihna. Fizban on sen verran vilkas, etten ole uskaltanut irrottaa pantaa. Tai yritinhän minä, kun se oli pentu. Ei tullut koskaan (no, tulihan se hirveän huudon ja metsästyksen jälkeen kuitenkin, koska eihän se muuten olisi enää täällä vaan olisi jossain maailmalla) kutsuttaessa niin lähelle, että olisin saanut kiinni. Oli aina vaarana, ettö juoksee vaikka auton alle. Ei se kauas mennyt, mutta pysytteli sopivan matkan päässä, juoksi ja riehui, ryntäili kaiken uuden perään, myös niiden autojen.
Nyt, kun se on jo rauhallisempi, aloitin "paikka" komennolla. Se tietää, mitä paikka tarkoittaa, eikä enää yritä sännätä tiehensä. Koettaa kuitenkin hissukseen hiipiä eteenpäin, joten tulee tällaisia kurjan näköisiä kuvia, kun kuvattavan tekee mieli eteenpäin.
Mutta fiksu ja oppivainenhan Fizban on,
joten uskallan jo hellittää.
Saadaan oivia pönötyskuvia.
Tilannekuvissahan hihna ei haittaa. Tässä on menossa tarkkailu.
Pellolle laskeutui joutsenperhe. Isäntä tarkkaili meitä tiukasti kunnes vieras joutsen yritti samaan kohtaan. Silloin tuli yhteenotto. Vieras joutui vaihtamaan peltoa. Vielä ei olle matkafiiliksissä. Matkallahan joudutaan sietämään monenlaisia kanssamatkustajia.
Vielä taivaskuvia lopuksi.
Oi miten upeta poseerauksia. Hienisti Fizban oppii.
VastaaPoistaKauniita syksyisiä kuvia olet ottanut. Joutsenia jää ikävä joka syksy.
On se rankkaa tuo koiran elämä! Aina ihmiset ovat kuvaamassa ja pitäisi pysyä paikallaan!
VastaaPoistaLainakoira kyllä oli paikallaan, mutta käänsi aina päänsä pois, kun otin kuvan. Kivoja niskakuvia siis tuli otettua.
Kaikenlaista sitä pitää elämässä opetella, niin kuin nyt koiran poseeraamista. Mutta hyviä kuvia sait. Onko ne nyt niitä paljon puhuttuja koulukuvia. Upeita syksyisiä taivaita!
VastaaPoista